Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Silloin tällöin yhtyi Anttikin Elsan kertomuksiin, selittämällä ne kansan käsityksen mukaan. Elsan tummat silmät oikein säihkyivät, kun he soutivat erään syvän lahden sivuitse, johon jyrkkä ranta kuvasti synkät honkansa.
Miksi nyt on Antti niin käynyt ahkeraksi, vaikka ennen mainittiin muita laiskemmaksi? Hovistakin läksi pois onkos kuultu moista! vaikka saanut viikolt' ois markkaa kaksitoista. Nyt hän päivät kaiket vaan männikköä kaataa, uutismaaksi uutteraan lahden rannan raataa. Miksi nyt on Anttikin käynyt ahkeraksi? syynä suu on suloisin, immen silmää kaksi.
Pahantekoja tuntui olevan epäilyttävän paljo ja hän jo epäili: »Kun nuo lemmot eivät olisi valehdelleet meidän päähämme!... Mene niitä tiedä tuntemattomia vieraitamiehiä.» Sitä epäili Anttikin ja arveli: »Omat vieraatmiehet ne pitäisi varata näin kaupunkiin lähtiessä.»
Loppumatkalla oli Anttikin alkanut uupua ja mieli ruveta raukeamaan. Hän oli painautunut istumaan yksinäiselle kapealle penkille vaunun nurkkaan. Kun hän äkkiarvaamatta kuuli Helsingin nimen mainittavan äänellä, joka oli hänestä melkein uhkaava, niin häntä yht'äkkiä rupesi epäilyttämään. Kaikki se, mitä hän äsken oli halunnut saavuttaa, rupesi häntä peloittamaan.
»Tottapa se sillä... Sillä ei suinkaan se muutoin leivissä pysy!» vahvistui siitä Anttikin, ja Jussi vielä lisäsi: »Tekeehän se housut, niin että kestää niissä mies aikansa.» Hetken kuluttua hän ihmetteli: »Kas kun ne eivät ole panneet sitä Kenosta putkaan täällä Joillakaan!» Mutta nyt he vaikenivat, kun oli tullut se sana mainituksi.
Tuli sitten niin köyhä pettutalvi, että uupui leipä talollisiltakin. Kaksitoista vuotias naapurin Anttikin lähetettiin minun kanssani pyryn ja pakkasen selkään. Minä olin silloin seitsen vuotias. Oli hauskempi kuleksia kahden. Kerran Valamosta palatessamme manterelle tuprusi niin kova lumipyry, että tuskalla pysyimme tiellä.
»Olisi sillä, jos se lukisi itsensä vallesmanniksi», yhtyi Anttikin. He alkoivat tyyntyä. Jussi huomautti: »Päästän tuon porsaan säkistä!» Ovesta sisään työntäessään eivät poliisit olleet huomanneet ottaa porsassäkkiä pois. Porsas alkoi telmää olilla. Antti katseli sitä ja sanoi: »Kenenkähän porsas se on?» Jussi ei vastannut. Nyt oli heillä piiputkin matkassa. He alkoivat tupakoida.
Hiljaisena, kylmän jään peitossa oli nyt välkkyvä, virtaisa joki, joka kesäisin juoksi uljaana ja voimakkaana, raskaita tukkilauttoja kuljetellen kuin kuivia lastuja selässään... Siellä oli joen latvoilla, tuonnimmaisten tunturien takana Anttikin... Hanna nojasi ikkunaa vasten, ja hänen ilmeikkäissä silmissään kuvastui ikävä.
Mutta ennen tuloa Antti tunnusti Heikille olevansa kihloissa. Tyttö oli Heikille tuntematon. Omituinen tyytyväisyyden hymy levisi Antin kasvoihin hänen tätä sanoessaan. Ja he joivat tytön maljan, kun Heikki oli liikuttuneena toivottanut onnea. Anttikin ajatteli avioliittoa! Mutta kaikki, mitä Antti teki, oli kaunista ja suurta.
Anttikin se on poissa aivan myötäänsä, sillä hänen täytyy käydä niin paljon sairaiden luona. Vaan se voi tulla ajan pitkään vaaralliseksi, kun hän on niin varomatoin, eikä huoli mitään varokeinoja, jotka estäisivät taudin tarttumasta. Niin, niin, ei se ole naurun asia. Mitähän, jos se vielä kostaisi. Sitähän minäkin olen pelännyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät