Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Eikös sinulla olisi?» kuului Hannalta tylsä vastaus. »On minulla paljonkin», sanoi Antti ystävällisesti. »No sano sitten», kuului Hannan puoleksi ylenkatseellinen, tyly vastaus ja jäykisti itseään kuulemaan Antin puhetta, että se menisi toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eikä vaikuttaisi mitään.
Yltyi se yhä enemmän kiihottamaan Hannaa käymään Antin kimppuun, kun tiesi, ettei hänen oma sanansa vaikuta Anttiin. Viikkokausia oli Hanna rukoillut Anttia ja vuodattanut paljon kyyneleitä, mutta siitä ei Antti muuttanut mieltään. Tämä ihmetytti Hannaa. Kun ei koskaan ennen ollut Antti häneen taipumaton, niin uskoi, ettei Antti häntä rakasta sydämmestään.
Syötyään he siirtyivät jälleen Antin huoneeseen. He tupakoivat, he joivat kahvia ja konjakkia. Antin huoneessa oli korkeakarminen sohva, jonka molemmissa päissä oli patsaanmuotoiset kaapit ja niiden päällä pari kuvanveistosta.
Sitte sanoi hän: "Entä jos koettaisimme napata heidät haltuumme niin kauvan kun vielä ovat siellä?" "Se tuskin käy laatuun", oli Erkin pelonalainen vastaus. "Kuinka niin?" "Luonnollisesti ovat he jo lähteneet Antin tuvalta, sillä kyllä he osaavat ajatella vaaran olevan lähellä. Lisäksi on nyt pimeä ja sentähden kulku metsässä hankalaa, ett'emme me saisi toimeen mitään".
"Lähtekää sitä tiedustelemaan Kalmun tyttäreltä, hän on varmaankin antava teille tyydyttävän vastauksen." Antin silmät säihkyivät vihaa, ja häpeästä olisi hän mielellänsä maan sisään vajonnut, mutta hän koetti näyttää vakavalta ja sanoi: "Tuo on tyhjää lorua ja kylän vaimojen sepittämä kavala juttu; sinä olet poikani ainokainen morsian."
Vihollinen meni sen ohitse olevinaan sitä huomaamattakaan, vaikka se oli jokaisen nähtävissä, joka vaan kulki Leskelästä saaren sisälle päin. Tämän tähden ruvettiin suuresti epäilemään Antin olevan liitossa vihollisen kanssa. Mutta tätäkään epäluuloa ei kukaan uskaltanut toisellensa ilmaista niin lujaa, että se olisi joutunut Antin korviin.
Noin viikko jälkeen tuvan ja katon valmistumisen, nousi ankara myrsky jota syksysillä joskus saadaan tuta maamme pohjoispuolissa. Tunnin perästä ei Antin tuvalla enään ollut katon jäännöstäkään, ja hän sai nyt herjetä käymästä pitkin seutuja ylpeilemässä siitä että hänen tupansa katto oli tukevin koko saarella.
Mitäs varten sitten toisella pitää oleman suurempaa menestystä kuin toisellakaan. Jumala rakastaa meitä kaikkia ja antaa yhtä lajia hyvyyttä yhdelle, toista toiselle, sen mukaan kuin aina parhaaksi näkee. Samassa Antin pää pisti esille kammarin ovelta. Tuleeko äiti minua nyt luettamaan? hän kysyi. Luettaako äiti Antille satukirjaa, että mekin saamme kuulla, ehdotteli Saimi Antin takaa.
Pekkaa hän kehui erityisesti, antoi hänelle valtuuden olemaan edelleen suomalaisten esimiehenä ja kehoitti heitä tottelemaan Pekkaa kaikessa. Sitten suomalaiset lähtivät kukin kotiinsa. Pekan ja Antin palattua kotiin kertoi Liisu Niilan käyneen siellä tuomassa Pekalle sanaa, että tuntureilla oli kaikki hyvin.
Tällä kertaa hän oli Antin täsmälliseen, vääjäämättömään hylkäämistapaan erittäin tyytyväinen. Eivät he kuitenkaan uskalla liikettään vararikkoon päästää, sanoi hän Valion mentyä sarkastisesti. Pankki ei sentähden tule myöskään heidän liikevekseleistään häviämään penniäkään. Päästäköötpä, jos tahtovat, virkkoi Antti väsyneesti, istahtaen jälleen oman pöytänsä ääreen.
Päivän Sana
Muut Etsivät