Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Sitten vasta oli Antti uskaltanut, käännellyt, ihmetellen katsellut ja viimein pitkään huokaisten takaisin antanut ... ja Martin mielestä ei koko maailmassa ollut parempaa poikaa kuin Antti. Muut oppipojat ja kisällit sitä vastoin ... ne olivat Antin suhteen kuin hurttia.
SILJA. Mene sinä maata, eläkä utele kaikkia. MATLENA. Niin, mene maata, laps'raukka, kyllä minä liikutan kätkyttä. Oletko jo syönyt illallisen? SILJA. Elä, hyvä ihminen, edes muistuta. Meillä ei tällä haavaa ole leivänmuruakaan kotona. MATLENA. Oho? Tuon kun olisin tiennyt lähteissäni. SILJA. Antin piti tuoman meille evästä tänä iltana tullessaan. Mutta taitaapa saada odottaa.
Varmaankin se on Siken kanssa verkolla, koska ei ole ruuhta valkamassa ja niin melukasta soimaa kuuluu pihamaaltakin." Perttu kuulosti sitä tarkemmin. "Hyppeeppäs tuohon kynnelleni, niin minä katon kirppuko sinä out vai mikä!" Se oli pienen Antin kiukkuisa ääni ja sitte alkoi kuulua Tuomaan hillittyä itkua, vaikka Tuomas oli lähes kolmea vuotta vanhempi Anttia.
Se se tapaus on se siellä tiellä, kun kylän tiellä. Ihan keskellä kylän tietä. Se se seikka on kylän tiellä hätyyttää ihmistä. Se se asia on.» »Hym. Onpa jotakin», hyngähti vähäpuheinen Niilo Pekonen, salainen Antin ystävä.
Mutta Kyösti oli levollinen, sen verran saattoi ukko pimeässäkin nähdä, ja hänessä syttyi sentähden samassa lämmin ystävyys orpoon. Kun jääkäririvi saapui Antin talolle, kävi Kyösti niin lähellä portaita, jolla isäntä seisoi tummakiharaisen tyttärensä kanssa, että hän selvästi saattoi nähdä heidän kasvonsa. Antin olivat kalpeat mutta levolliset, tyttären sitä vastoin levottomat.
Toveruutemme uudistui ja kolmanneksi liittyi meihin Antin sijaan Kauppilan Juuso, entinen pallinlyöntitoverini ja koulukumppanini alhaisemmassa opistossa. Juuso oli muutaman entisen hevosmiehen poika. Hänkin samoin kuin Jaakkokin eleli hyväin ihmisten avulla ja suurimpiin tarpeisiin sai hän holhoojaltaan aina jonkun pennin siitä vähäisestä omaisuudesta, mikä isävainajansa jälkeen jäi.
Tästä huolimatta oli hän Antin silmissä viehättävä, ja pian hän huomasi, ett'et sinä ollut hänen sydäntänsä tykkönään murtanut, vaan että se vieläkin voi lujasta rakkaudesta sykkiä. Hän siis huomasi rakastavansa Kristiinaa ja nyt on hän kihloissa." "Amen", huokasi Selma hartaasti.
Työnjohtaja oli lähtenyt porollaan, jonka oli aikonut jättää Koskenalustaan levähtämään, jatkaen siitä matkaansa hevoskyydillä, sillä poro alkoi jo päivillä pitää kevättä. Kun vieras oli kujasta kadonnut, riensi Hanna omaan huoneeseensa ja alkoi lukea Antin kirjettä. Se oli likainen ja kirjoitettu kankealla käsialalla, mutta Hanna tunsi sen Antin kirjoitukseksi. Eipä kumma, että se oli mustunut!
Monenlaisia huhuja ja arweluita kuuluikin tuttawien joukossa tuosta Antin peitetystä työstä. "Mitähän wainen se tuo Jykylän poika niin ahkerasti kirjoittaa? Ei sitä kertaa mene hänen kamariinsa, ett'ei hänellä ole aina pännä kädessä.
Te ette tiedä mitä tapahtuu ja pian. Ja hyvä kun saatte sen tapahtuessakin tietää. Ha, ha, ha!" Tämän sanottuansa riensi Antti kotio. Puoliyön aikaan palasivat kalastajat samaa tietä ja sattumalta tulivat he toisiansa vastaan samalla kohdalla kuin aamullakin. "Nyt on hän kotona", sanoi toinen osoittaen Antin tupaa, jonka akkunasta loisti vikevä valo. "Niin näkyy", vastasi toinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät