United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta eivät ole hänen työnsä tulokset, miksi ne sitten osoittautunevatkin, meille häntä suremaan jääneille tällä hetkellä kuitenkaan suurin lohdutuksen antaja. Meille on tärkeintä se tapa, millä hän työnsä suoritti. Kaikki hän jätti, varman tulevaisuuden ennen viitotulla uralla, kaikki hän uhrasi, ei sokeasti ja sattumalta, vaan varmasti tietäen, mitä teki.
Kuinka kaunan sinä olet varkain syönyt meidän talon ruokaa?" "Olenko minä ollut teidän ruokaa varkaissa?" "Sitä ei sinun tarvitse ruveta kinaamaan, sillä antaja on tunnustanut. Liina!" Liina astui ruokasaliin. "Sano, että hän kuulee, oletko vai et ruokkinut häntä." "Kyllä minä niin paljon antanut sille olen, että jos maksan sitä, joudun hyvin kolme vuotta ilman palkkaa palvelemaan!"
Ei ainoastaan valtakuntia, ei ainoastaan mailmaa, joka on täynnä hopeata ja kultaa, ei ainoastaan taivasta ja maata, vaan Poikansa, joka on yhtä suuri, kuin Hän itse se on: ijankaikkinen ja käsittämätön; lahjan, joka on yhtä ääretön, kuin Antaja, kaiken armon lähde ja alku; niin, kaikkien Jumalan rikkauksien ja aarteitten omistuksen."
Samapa se, ajatteli hän; ja näyttääkseen, ettei tänne oltu kutsuttu tyhjän nolottajaksi, käski hän antaa tulleille vieraille kahvia ja muuta juomaa niin paljon kuin ne vähänkin ottavat. Annetaanko rengeillekin niin paljon kuin ne ottavat? kysyi viinan antaja Laaralta. Ei kuin joku ryyppy mieheen ja sille Reitulle samoin, joka on ollut niillä toverina, neuvoi Laara.
Vaan sinut kohtaan vielä, ja tullut on loppusi silloin, sill' avun antaja mullakin lie joku taivahisista. Mutta nyt muitten kimppuun käyn, kenen vain minä kohtaan."
Vestibyylissä paraatiovella seisoo jo tuo tuttu vanhanpuoleinen pilettien myöjä kymmenkunnan myömättä jääneen 6 markan piletin kanssa; kaikki muut ovat näet jo aamupäivällä loppuun myödyt. Tuolla tulee jo konsertin antaja ... nopsana issikan kasaanilaisesta reestä hypähtää, maksaa ja rappusia kiiresti ylös juoksee.
Niin pian kuin voitiin rakentaa ja näyttää toteen tuo huimaava silta ihmisestä, vieläpä itse ihmis-ajatuksesta, elimellisen luonnon viimeiseen alkusoluun, kävi korkein olento luonnon suuressa taloudessa tarpeettomaksi. Luonto itse oli ainoa tekijänsä, ainoa todellinen luoja, siittäjä ja synnyttäjä, elon ja kuolon antaja taivaan avaruudessa.
Hällepä muut, sydän synkkänäkin, makeasti jo nauroi, virkkoi vilkaisten moni vieruskumppanihinsa: "Voi, lukemattomat on teot oivat Odysseus tehnyt, neuvojen antaja viisas on aina ja taitaja taiston, Vaan paki-parhaimpansa hän nyt teki kesken akhaijein, tuon pahakielisen parjaajan kun suun pani sulkuun.
Tule, rauhan antaja, Itkuss' ilo jalo! Murheelliset lohduta, Vaipuneiden valo! Anna uskon vahvistus, Autuas loppu anna, Anna toivon todistus, Taivaan iloon kanna! Minun ystäväni on minun, ja minä olen hänen. Jos Sä olet minussa, Niin mä olen Sinussa, Rakkain Jesus! En mä muuta halaakkaan, Kun vain sinuss' olla saan, Kallis Jesus! Sinä olet tavarain, Sinua mä halaan vain, Herra Jesus!
Siitä on jo kulunut päälle neljännesvuosisadan kun sain erään valokuvan, jonka selkäpuolelle antaja kirjoitti: "Muistoksi talvesta 1894 95 ja eräästä miehestä, joka ei enää ole elävien joukossa, mutta jonka muisto niin toivon teissäkin tulee elävänä säilymään." Tämä kuva, joka aina siitä asti on ollut kehyksissä työhuoneessani, on prof. *Georg v.