United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mitä tuo kakaopensas raukka on rikkonut?" kuului herra Claudiuksen ääni vieressäni, niin hellästi ja tyvenesti, kuin hän ei äsken olisikaan torunut. "Entäs jos näissä teidän oikullisesti repimissänne lehdissä olisi vähän samaa tuskastuttavaa koti-ikävää kuin teissäkin!" "Minä kumarruin, poimin nopeasti lehdet maasta ja laskin ne viileään pensaan juurella kasvavaan ruohoon, tiheän oksan alle.
En olisi uskonut, että teissäkin, pitäjän parhaissa, vielä elää usko ja pelko taikurien ja tietäjäin voimaan. Sillä tietäkää, että taikuus ja noituus on perkeleestä. Se on Herralle kauhistus ja se on kuoleman synti. Ken ei hänestä hyvällä luopune, sen olen minä siihen voimalla ja vallalla pakottava. Tulkaa vaan sisään sieltä, tämä on teitä kaikkia varten sanottu!
Ei me häntä hännystelemään, kun emme tiedä pahaakaan tehneemme ... olkoon siinä tai menköön mihin tahtoo ... yhdentekevä meille on... Mutta on teissäkin syytä, kun olette antaneet tien umpeen mennä! Onko tämä laitaa? Viikko siitä, kun lumen satoi, eikä ainoatakaan lapiollista luotu! kiivastui kuski taas.
Ja teissä, Ligelius ... teissäkin piilee iloisen pilanne alla pohjaton epätoivo. Me olemme kumpikin onnettomia, mutta te enemmän kuin minä. Juokaamme paremman tulevaisuuden, sankarielämän ja jalon kuoleman malja! Ihmiskunnan hävityksen, maailmanpalon, maan atomeiksi murskaamisen malja! huusi Ligelius ja kalahdutti pikariansa Skytten pikariin.
Samaa nuottia kaikkialla.. Tietysti se ottaa. Minua surettaa oikein se vieraantuminen jumalan kaitselmuksesta, jonka teissäkin huomaa. Kaikki epäilevät vaan.. Eikö teissä löydy yhtään, joka uskoisi ettei hallaa tule? Paha on uskoa, kun huomaa sen jo niskaansa hiipivän. Sinä et ole mikään tietäjä. Ei siihen hyvin suuria tietoja tarvitakaan, kunhan ei ole aivan älytöin lapsi.
Annettuaan miesten väitellä puhui hän heidän vaiettuaan: Hyvät miehet ... minua surettaa syvästi se, mitä nyt olen kuullut, että teissäkin, pitäjän valistuneimmissa miehissä, vielä elää usko ja pelko taikurien ja tietäjäin voimaan. Tietäkää kuitenkin, että taikuus on perkeleestä, mutta perkeleen valta on kukistettu.
Siitä on jo kulunut päälle neljännesvuosisadan kun sain erään valokuvan, jonka selkäpuolelle antaja kirjoitti: "Muistoksi talvesta 1894 95 ja eräästä miehestä, joka ei enää ole elävien joukossa, mutta jonka muisto niin toivon teissäkin tulee elävänä säilymään." Tämä kuva, joka aina siitä asti on ollut kehyksissä työhuoneessani, on prof. *Georg v.
Mitä te tahdotte? Miksi vainoatte minua? Te erehdytte; minä en vainoa teitä. Olen itse se vainottu. *Te*? Monien mietteiden vainoama. Siksi käy uneni kuin teidänkin; se pakenee pois. Menkää ikkunan luo, niin saatte ajanrattoa, näette myrskyisen meren. Myrskyisen meren? Sen voin teissäkin nähdä. Minussa? Ensimäinen kohtauksemme sai minut siitä vakuutetuksi. Ja te moititte sitä?