Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Lyhdyn lekuttava liekki valaisi ympäristöä, joka olisi ansainnut tulla Rembrandtin siveltimellä maalatuksi. Osan huonetta täytti seinää vasten seisova uuni, jossa oli useita aukkoja, niistä kaksi ahjoiksi laajentuvaa ja palkeilla varustettua. Uunin eri osastot olivat yhteydessä keskenään torvien kautta, joista toiset olivat raudasta, toiset tulenpitoisista tiileistä.
Oliko hänen koston-uhkauksensa millään tavalla vaikuttanut paroonin menettelytapaan, vai oliko tämä jo ehkä ansainnut sen verisen rangaistuksen, jolla hän, kapteeni, oli uhannut paroonia vähimmästäkin loukkauksesta Elviraa kohtaan?
Hän kaipasi sitä, hän sanoi itsellensä, että Anders kärsi mitä oli ansainnut, mutta siitä hän ei rauhoittunut. Nyt hän makasi kuoleman kielissä, tämä soi hänen korvissansa ja tukehdutti kaikki muut äänet. Hän ei tietänyt Anders'ista mitään, hän ei voinut saada mitään tietoa, keltä hän kysyisi?
Lämmin on sileä kaiho, täysi on vatsa ja mieli tyven ja tyytyväinen. Tulee hän silloin tämän maailman menoa mietiskellessään kysyneeksi itseltään, mistä hyvästä kaikki tämä maallisen onnen ja tavaran siunaus hänelle, kaikkien hylkimälle, yht'äkkiä tuli osaksi? Millä oli hän sen ansainnut, minkä palkaksi se hänelle annettiin?
"Arvo! minä ymmärrän, mitä sinusta tulee. Sinä olet ansainnut olla poikana ylevälle äidille. Minä tiedän että olet jo itsenäinen mies." "Kiitos, kiitos siitä sanasta, äitini."
»Ei kaikki, ainoastaan hääyömme onni kaikki muu on jälellä.» »Ei ei, älä koeta pettää itseäsi ja minua. Ja mitä minä itsestäni! Minä olen osani ansainnut, mutta sinä, jonka täytyy...» »Ei sanaakaan siitä enää, Olavi», keskeytti Kyllikki, »ei nyt eikä vasta! Minä olen sen jo unohtanut...» »Kaikkiko...?»
Mutta kun hän sitten kuuli Hairaddin'in niin hartaasti pitävän huolta hänen henkensä säilyttämisestä, tuntui hänestä kiittämättömältä, jos hän täydellä ankaruudella panisi toimeen rangaistuksen, joskin kavaltaja sen kyllä olisi ansainnut.
Millä olen kaiken tämän ansainnut, isäni, ja millä voin sitä palkita?! Hetken ääneti. Luulen minulla olevan kunnian teidät tuntea? Enkö niin? KAARLE. Antakaa anteeksi, minä tulin isäni asioissa mutta siitä ei voi tulla semmoisen tapauksen perästä enään puheeksi, ja niin jätän jäähyväiset.
"Mitäs poikani on tehnyt?" kysyi Tapani rättäriltä. "Hän löi muutamaa juomatoveriansa Laikkalan Aappoa liian kovasti sattui käymään poika ei sen enempää noussut". "Hän olisi joutanut nousemaan", virkkoi Hannu, "mutta muuan toinen, joka tänään oli allani, olisi sen iskun ansainnut. Ymmärrättehän, isä". "Viekää pois tuo kurja", sanoi Tapani. Miehet lähtivät Hannun kanssa.
Mutta Johanna tarvitsee minua ... ja siellä missä hän on, sinne menen minäkin. Tännekö minä sitte jään ypö yksin? Ties' saanko enää koskaan nähdä Johannaakaan...? Hän vieroo minua ja kammoo minua ... ja sen olen minä ansainnut. Antaa kyllä! luottakaa siihen, emäntä! Johannalla on hellä luonto ... kun hän saa lapsensa, on hän muistava äitiänsäkin. Siitä olen varmasti vakuutettu.
Päivän Sana
Muut Etsivät