Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Se kaiketi on sulle kuolemaksi, Vaan oletpa sen ansainnut. No, Tyko, Nyt katso ylös. Oletko sä mykkä? TYKO. No, mitä tahdot? PAULI. Mitä mietiskelet Ja päätät tehdäksemme, ystäväni?
Kirjeessä ei ollut mitään allekirjoitusta. Kummallista! mutisi tuo hauska vanhus itsekseen; paperi on hienoa, käsiala kaunista ... se on varmaan joku paremmanpuoleinen ihminen ... mutta mitä hän tahtoo minusta?... Pyyntö minulle ... se mahtaa olla jotain merkillistä ... sitä lienee toki hauska kuulla, sillä en hitto soikoon voi edes aavistaa, mitä se voisi olla... Paljonko kello nyt on?... Minuuttiviisari on yhdentoista päällä ... hyvä ... viiden minuutin perästä minä siis olen tehnyt jonkun hyvän työn sekä vielä päällepäätteeksi ansainnut rahaa ... kaksi kärpästä yhdellä iskulla...
Ja sen hän olikin rehellisesti ansainnut, sillä jollei hän olisi saanut verkkoonsa vaskipulloa ja pakottanut henkeä palvelemaan itseänsä, niin olisi kai nuori kuningas vielä tänäkin päivänä saanut istua kahlehdittuna marmoriseen valtaistuimeensa. EP
Valdemar söi vähän leivoksia ja joi hiukan lämmintä viiniä. Hän oli hyvin väsynyt ja vaipui, unen kanssa taistellen, pään-alaiselle. "Pitääkö minun valvoa hänen luonansa yötä, armollinen rouva?" kysyi musta Kristian. "Sinä olet ansainnut kauniimman oikeuden siihen," sanoi rouva; "mutta jakanethan tämän rakkaan tehtävän minun kanssani. Lapsi voisi ehkä tarvita minun apuani."
"Jumalan ja vanhempieni edessä; heillä on oikeus ja valta tehdä kanssani niinkuin tahtovat, mutta minä olen syntinen ja olen sen ansainnut, ja vaikka minut helvettiinkin lähettäisivät, tahdon heitä ylistää suuresta armostaan ja aina olla heidän uskollinen palvelijansa..." hän katsoi säikähtyneenä ylös. "Oliko se niin?" kysyi hän. "Minä luulen, että sinulla on rehellinen tarkoitus.
Ja sydämestä ne sanat lähtivät, sillä hän on todellakin ihmeteltävä ja ihailtava, tämä omituinen, iloinen ja naurava ihminen. Paremman olisi ansainnut. Rouva Hägg pyyhkäisi kädellään kiireisesti silmiään ja heitti sitte hyvästi. Mutta vielä portilta hän kääntyi takaisin, tuli luokseni ja alkoi puhua kuiskaamalla.
Mutta ei ole hauska katsella sen syntymistä, joka vasta täydellisesti valmiina miellyttää. "Mutta lupasin sinulle ennen Ravennaan lähtöäsi, että saisit kerran tulla luokseni vieraisille aamulla. "Ja sinä olet hyvin ansainnut tämän palkkion. Olet uskaltanut paljon vuokseni.
Vimpari väitti vain, että se on jo niinkuin tapahtunut asia ja että jos ei tulisikaan pappia, niin tulee joku muu virkamies, joka elättää vanhempansa. Sitä on Jumala tarkoittanut. Alemmalla äänellä alkoi hän sitten puhella, että tällaista armoa hän ei olisi ansainnut, sillä ei hän ennen ole Jumalasta välittänyt, vaan ollut uskoton niinkuin moni muukin ja horjuu väliin nytkin.
Mutta jos nyt väärin sinusta todistan, niin olemme molemmat ijankaikkisesti kadotetut." Leonardo kuunteli näitä sanoja kovalla tuskalla. "Tiesin," virkkoi hän, "ett'ette toisin tekisi; en olekaan parempaa ansainnut. En voi, eikä minun tule enää elää; en voi koko elinkauteni kärsiä omanatuntoni kalvaavia nuhteita. Tahdon kuolla sillä kuolema tuo minulle levon.
Jalo nuorukainen! Ota sentähden palkinnoksi työstäsi, mitä minulla maailmassa on rakkainta ja kalleinta, ota omaksesi kaikki se, mitä olet tänä päivänä pelastanut, sinä olet sen ansainnut älä sano vastaan, sen parempaa ei minulla ole tarjota ja minä luulen, että itse palkintokin on siihen tyytyväinen!" puhui Koiviston ijäkäs isäntä värisevin äänin koko väkijoukon kuullen.
Päivän Sana
Muut Etsivät