Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Mutta eno Vanderstraten syleili sisarensa poikaa uudelleen ja sanoi: "sinä olet ansainnut minun luottamukseni, poika, ja tästälähin olet sinä oikea käteni, ja orjieni ja voutieni pitää totella sinua niinkuin minuakin."
Minä olen hywin kiitollinen sydämmessäni siitä, kun olette ottanut minun wielä kotiinne ja suojaanne, jota en olisi ensinkään ansainnut. Minä tahdon tehdä työtä aamusta iltaan ja hywä on, kun olen siihen lapsuudesta oppinut.
"Ja tämä", sanoi Rosa Dartle, "on niin rohkea vaatimus semmoisen kelvottoman olennon puolelta, että, jos minulla rinnassani olisi joku muu tunne teitä kohtaan, kuin ylenkatse ja inho, tämä tunne muuttuisi jääksi. Meidän sukupuolemme! Teistä on juuri kunnia meidän sukupuolellemme!" "Minä olen ansainnut tämän", huudahti Emily, "mutta se on kauheata!
Koristetulla pöydällä oli monta kallista lahjaa, joita hän kyynelsilmin katseli, kysyen, millä olisi sen kaiken ansainnut.
Mitä poikaanne tulee, oli hän ansainnut sen, mikä häntä kohtasi, ja te, joka häneen juurrutitte hänen säädylleen sopimattomia aatteita ja tunteita, saatte varoa itseänne suurimpana syynä hänen vastoinkäymiseensä. Enpä siltä kiellä, että minä tuossa tilaisuudessa menettelin tuittupäisen nuorukaisen kiivaudella, ja tahdon kernaasti sen sovittaa.
Ja nyt Henrik aikoi lähteä noin ilman muuta. Sepä vasta kaunista! Ja hänen rakkautensa? Ei, hän oli kurjamainen pelkuri, eikä ansainnut hänen rakkauttansa! Ellen astui vatiin ja musersi sekä sen että herneet. Sitten meni hän ylös kummulle.
Olin näet näiden miesten minulle häpeällisessä palveluksessa, miesten, joita halveksin ja joista yksi oli ansainnut vähintäänkin hirsipuun. Se oli huolenani nykyisyydestä. Ja tulevaisuuteni sen valossa näin vain raatavani orjana tupakkapelloilla neekerien parissa.
Seuraavana päivänä jätettiin kaikki salaliittolaiset, paitsi Fransia, oikeuden käsiin, ja Fredrik sai herra Kartmannilta käskyn tulla hänen luoksensa. Tehtaan-isäntä pani hänet viereensä istumaan ja, ensin häntä sydämmellisesti kiitettyänsä, kehoitti häntä vaatimaan itsellensä palkintoa, jonka niin hyvin oli ansainnut.
Minä ajattelin: Hän on veljensä veli. GRANSKOG: Gertrud! Millä olen minä ansainnut tämän verisen ivan? KERTTU: Yhtä verisellä ivallanne minusta. GRANSKOG: Mutta, Herran tähden, tiesihän koko maailma, että te seisoitte hänen takanaan. KERTTU: Ja tiesi myös koko maailma, että te seisoitte hänen edessään. GRANSKOG: Se ei selitä hänen voimaansa.
Mitä Långvik sillä tarkoittaa? En tarkoita mitään. Mutta laivakirjaan on kirjoitettu, että hän, jota en kehtaa mainita, kyllä ottaa omansa. Ei ikinä ole millään veneellä ollut parempaa tuulta purjeissa kuin tällä meidän. Mutta katsokaapa, tuo toinen on semmoinen, että mitä hän antaa pikkusormella, sen hän ottaa keskisormella takaisin. Ei koskaan ole minkään laivan isännistö ansainnut niin paljon kuin Larsson on ansainnut Toivolla, mutta toisaaltapa on vuotanut ulos sitä enemmän. Ei mikään alus maksa väelleen niin hyvää palkkaa kuin meidän, mutta pitäköön kukin varansa lähtiessään vaimonsa ja lastensa luota, sillä yksi Toivon miehistä ei koskaan palaa. Tämä on nyt seitsemäs matkani tällä laivalla siitä lähtien, kun Gast tuli kapteeniksi. Ensimmäisellä matkalla putosi vanha Petterson Itämereen. Toisella kertaa se oli Vöyrin Pikku Matti, hän, joka aina piti kukonsulkaa lakissaan ja iski silmää kaikille kylän tytöille. Kolmannella kerralla, purkaessamme lastia Tukholmassa, putosi kirvesmies isosta luukusta ruumaan ja taittoi niskansa. Neljännellä kerralla joi kokki itsensä kuoliaaksi
Päivän Sana
Muut Etsivät