Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Toisin tavoin hän ei rohjennut apuansa tarjota tälle köyhyydessäänkin uhkean-ylpeälle herras-väelle. Tähän asti oli Hermina melkein orjan tapaan äitiänsä palvellut, mutta eipä hän siitä tullut palkituksi sillä hellyydellä, jonka hän hyvin olisi ansainnut. Paronitar näkyi olevan tottunut ottamaan uhria vastaan, siitä kiitosta antamatta; vielä vähemmin hän itse mitään uhrata tahtoi.
Ja silloin ajattelin, että tahdotte vaan minua syöttää sanoilla, jotta paremmin viihtyisin. Ja että te kaduitte, että olitte ollut minulle ystävällinen, koska en sitä ansainnut ja koska...» hän vaikeni ja peitti tuokioksi kasvonsa käsiinsä. »Mutta kirjeesihän oli vallan järkevä.» »Niin, herra», sammalsi Regina. »Olisiko minun sopinut teille muuten kirjottaa?»
Minun ei ollut onnistunut voittaa mieheni lempeä ja hän kohteli minua pahoin. Minun veljeni, joka aina on rakastanut minua paljoa hellemmästi, pelkään minä, kuin olen koskaan ansainnut; minun veljeni osoitti yhä suurempaa hellyyttä minua kohtaan, kun hän näki mieheni kohtelevan minua tylysti. Tästä syntyi viha heidän kesken.
Kirjoitus tasaista ja kaunista, hän katseli sitä läheltä ja kaukaa. »En ole ansainnut tätä onnea, Jumalan suuresta armosta se on osakseni tullut.» Siihen kohtaan hän varsinkin oli tyytyväinen. Hellman kun oli uskonnon opettaja, muuttui Selmankin huomaamattansa yhtäkkiä erinomaisen uskonnolliseksi. Ja periaatteiden, velvollisuuksien ihminen hän myös tahtoi olla samoin kuin Aarnold.
Se kustantaja, jonka kanssa Walter Scott oli tehnyt kauppakontrahdin teoksistansa, lakkautti sitoumuksensa suorittamisen, ja Walter Scott menetti sen kautta ei ainoastaan kaikki mitä hän oli ansainnut kahdenkymmenen vuoden kuluessa, vaan joutui myöskin sen kautta jotenkin suureen velkaan. Tämän kovan onnettomuuden kohdatessa käytti hän itsensä kuin todellinen mies.
"Otanhan minä tämän kulkijain-paran katokseni alle ainoasti siksi", intti taas seppä, "että saisin hänet vankeudesta sekä piiskasta suojelluksi." "Ja mitä varten se olisi niistä suojeltava?" kysyi leppymätön matami Shoolbred. "Onpa hän, uskallan sanoa, varmaan ansainnut kumpaisetkin, yhtä hyvin kuin joku varas hamppuisen kaulaliinansa." "Ansaitseeko hän niitä vai eikö, siitä vähät tiedän.
Antoniota äsken palvelleita On meidän armeijassa tarpeeks asti Vangitsemahan häntä. Käske se. Väkemme kestitse; on varaa meillä; Se on sen ansainnut. Antonius parka! Toinen kohtaus. Aleksandria. Huone hovilinnassa. ANTONIUS. Tapella kanssani ei tahdo? ENOBARBUS. Ei. ANTONIUS. Ja miksi ei? ENOBARBUS. Hän varmaan luulee, että. Kun häll' on kymmenesti suuremp' onni, Hän kymmentä myös vastaa.
Se oli miehen kuva; jolla päässä oli korkea espanjalainen hattu, jota koristi korkea sulkatöyhtö, mustanverevä, oikealla lurjusnaamalla varustettu mies, joka varjosti silmiänsä kädellään ja tarkasti tirkisti ylöspäin, ehkä johonkin korkeaan hirsipuuhun, johon hänen piti hirtettämän. Ainakin hän näytti siltä kuin hän hyvin olisi ansainnut hirsipuun.
KLAARA. Rakkauttasi en ole vaivalla ja ahkeruudella ansainnut, en hankkinut. EGMONT. Rakkauden laita on aivan toisin. Sen sinä ansaitset juuri siitä syin, kun sin' et sitä hanki ja ainoastaan nepä ihmiset sen kohtaavat parhaiten, jotk' eivät sitä etsiskentele. KLAARA. Oletko sinä tämän itse kokenut? Tarkoittiko tämä ylväs huomautus sinua itseäsi? Sinua, jota kaikki kansa rakastaa?
"Murhaa sinut?" vastasi erämaan asukas; "niin, kuoleman kyllä olisit ansainnut, kun jumalattomina kiitosvirsillä ylistelet, ei väärää profeetaa ainoastaan, joka on paholaisen edellusmies, maan myöskin itse pahuuden syntyperää." Kristitty ritari oli tähän saakka hämmästyksestä jähmistyneenä katsellut tätä ottelua, joka tapahtui ja päättyi niin isosti vastoin kaikkia hänen arveluitansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät