Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Kun hän istui kamarissa Annin ja äidin luona, ja Leijonan isäntä joskus sinne tuli ja hyrähti jonkun painavan sanan, sanoi Lents: "Oi hyvä Jumala, kuinka suuresti sinua kiitän siitä, että jälleen olet minulle suonut vanhemmat! Oikein hyvät vanhemmat olen saanutkin! Minä olen kuin uudesti mailmaan syntynyt. Minä en tahdo saada päähäni, että olen kuin oma lapsi Leijonassa.
»Anni isänkin tämän nähdä sois: Tokko lähettää sitä hälle vois? Täss' on Annin päästä pieni kihara Myöskin hälle äiti, katsos!» ihana Lapsi kultahapsen antoi äidilleen, Joka kyynelsilmin lausui kullalleen, Häntä tulisesti suudellen: »Isän sydämmeen eipä totta vois Tulta sytyttää, mikä liekin lois Ihanamman kuni kukka, hapsi tää,
Kun Iikka havaitsi tuon uutisen, vei hän sen kohta nähtäväksi Annille, joka kalpeni kuoleman kalpeaksi. Samassa taas tuli Annin äiti ja kysyi: "Kuuluuko Kasperista mitään?" "Kasperista ei kuulu mitään, ei enempää kuin ennenkään.
Hänen mielestänsä Annin olisi pitänyt pidättää häntä menemästä, taikka edes sanoa pari hyvää sanaa hänelle, joka kumminkin oli vanhempi. Ennen aikaan, kun Lents meni ulos johonkin asioille, äiti aina hänelle antoi leipäpalasenkin pöytäloodasta mukaan, niinkuin hätävaraksi ja hiukapalaksi, mutta vielä parempi kuin leivän kannikka oli äidin sydämmelliset sanat olleet. Toista oli nyt.
Mitäpä siinä muuta oli: kun aika joutui, pidettiin Iikan ja Annin häät, joissa ei puuttunut mitään, vaikka olivat torpan pojan häät, jos ei vaan sitä puutokseksi lueta, kun siellä ei näkynyt morsiamen isää, äitiä eikä veljeä, vaikka he olivat Jäykkälän isännän kautta kyllä komeat kutsut saaneet.
"Niin juuri," sanoi maisteri, huomaamatta Annin ansaa. "Ha-ha-ha! Kuinka te olette kohtelias!" "Voi, voi, neitini," vaikeroi Lauri tuskissaan, "minä tarkoitin ihan toista. Minä näette pelkäsin teidän suuttuneen, kun sanoin nähneeni teistä unta." "Vai niin, te siis vain narrasitte?" "En narrannut, en," vakuutti Lauri. "No mutta minkätähden minä olisin suuttunut siitä?"
Ei hän koskaan muistellut surullisia muistojaan muiden kuuloon kuin Iikan ja Annin, ja he kokivat aina häntä lohduttaa ja poistaa hänen murhettansa.
Mutta Annin tuumiin se ei oikein soveltunut. Mitä te aina Selmaa kiusaatte? Antakaa hänen huvitella vapaasti niinkuin muidenkin. Mitä se sinuun kuuluu, Anni. Eihän sinun tarvitse kuunnella, mene toiseen seuraan. Selma oli siksi huvitettu kertomistaidostaan, että hän mielellään suostui sitä tekemään, milloin vaan pyydettiin.
Anni nousi ylös, ja Lents lakkasi työstä. Maisu katseli tavan takaa Annin ja Leijonan emännän käsien liikuntoa, ja kun jommankumman käsi meni taskuun, vavahti hän ja piilotti äkisti kätensä selkänsä taa, näyttääksensä muka, ettei hän ota mitään rahalahjaa vastaan, paitsi jos hän juuri pakosta ottaisi.
Luuletko sinä todellakin, että sinä saat Annin vaimoksesi? Andrei. Olen varma siitä. Juhana. No, silloin sanon sinulle suoraan ajatukseni. Muistatko sinä laisinkaan, kuka mikä sinä olet? Muistatko enää, ett'et kuulu meidän luterilaiseen kirkkoommekaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät