Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Kostoretki jäi, eikä Kari päiväksikään kosken varrelta poistunut. Suvanto hylkäsi jäänsä, mutta ei Annikkia näkynyt. Mutta toisen kosken alla oli isompi suvanto niinkuin pienoinen järvi, jossa jää oli vielä vahvaa ja johon ylhäältä tulevat jäälautat pysähtyivät röykkiöiksi ja korkeiksi padoiksi. Päivä sitä vähän sulatti, yökylmä enemmän kovensi.
Ja nuori mies opetti Annikille, mitä on lempi, polttava, tuhoava, mieletön lempi. Mitä oli kaikki Annikin leikkivä onni ollut verrattuna pisaraankaan nykyisyydestä! Nyt, nyt vasta elämä alkoi. Nyt ei Annikki enää tahtonut leikkiä. Mutta Elämä tahtoi leikkiä. Toisellehan ne säihkyivätkin nuoren miehen silmät, ei Annikille. Ja toistahan ne hakivat nuo hellät hyväilyt, ei Annikkia.
Meillekö aiot? Tulin siskoani tapaamaan. Annikkiako? Annikkia tulin hakemaan ... se meille ruokaa toi. Joukohan se ... tämä Jouko ... voi, armias auttajani ... veli tuli siskoa tapaamaan ... et häntä nyt voi tavata. Miksen? Jäikö pappi saunalle? Mene pian takaisin ... tuhoja hankkivat hänelle ... vaan en soisi. Mitä, äiti, hätäilet? kysyi Jouko.
Jorma oli asettanut kanteleensa polvilleen ja virkkoi: Itkekäätte te; en minä itke. En katso kuolemaa kamalaksi, ilo mieleni täyttäisi, kun täältä pääsisin. Kadehdin Annikkia, jonka autuaitten asunnoissa jo vaeltavan tiedän. Näin hänet yöllä unessa, laulan teille uneni. Hän souti heidät maihin, heitti hyvästit äidilleen ja käski mennä kotiin. Minnekä aiot?
Kuka se mahtoi olla tuo nuori nainen, joka kukilla seppelöitynä ja suu hymyssä lähestyi Annikkia? Hän näytti niin tutulta, että Annikki ensin luuli häntä äidikseen, mutta ei se kumminkaan ollut äiti. Hän ojensi kätensä Annikille. "Kuka olet?" puhkesi Annikki kysymään. "Elämäsi olen, Annikki ainoiseni", vastasi hymyilevä tyttö. "Elämänikö olet? Kuinka kaunis olet, ja kuinka sinua rakastan!"
Ensi kerran, kun Kari Annikkia Panulta pyysi, sanoi Panu: »Millä sinä, tyhjä mies, semmoisen tytön ostat?» »Paljonko tahdot?» kysyi Kari jouseensa nojaten, sillä he olivat tavanneet toisensa metsässä. Panu määräsi kaksi karhun nahkaa, kolme ilvestä ja viisi rihmaa oravia. Mutta kun Kari ne vei, vaati lisää vielä kaksi karhunnahkaa, sanoen olevan tytöllä muitakin tahtojia.
Ei ollut voudin käydessä ennen tätä tapaa noudatettu, mutta peläten hänen Annikkia itselleen vaativan ja nähtyään Karin tulleen saapuville, vaikkei ollut sanaa saanut, oli Panu mahdollista törmäystä välttääkseen ulottanut voutiinkin heimon vanhan tavan ja lähettänyt voudin pihaan ajaessa kaikki naisensa Ilpolaan.
Naiset vaikenivat ja hiipivät pois, ja useimmat nuoret miehet lähtivät talosta, vaikka oli tapana karhunpeijaat karkeloihin päättää. Ei ollut iloista tämän illan, ei ollut Jorma kannelta soittamassa, ei Kari karkeloa johtamassa, ja sääli oli somaa Annikkia, joka oli voudin raiskattavaksi ryöstetty. Kuiskutellen siitä portailla puhuivat, eivätkä auttaneet Ilpottaren kehoitukset ja houkutukset.
Tahdon hänet saunottajakseni. PANU Annikinko? VOUTI Sen heleä-äänisen, sen sulavaliikkeisen ja solakan ... sen vetreän vesakon ... tuo tänne hänet. PANU Elä häntä, ota joku muu ota mikä muu tahansa. VOUTI En ketänä muuta! PANU Et saa Annikkia saunaan. VOUTI Enkö saa? PANU On tyttö jo toiselle luvattu. On jo lunnaatkin maksettu. VOUTI Kenelle on luvattu? PANU Karille. VOUTI Saa tyytyä tähteihini!
Halkeama silloin vielä olikin paljon syvempi kuin mitä nyt onkaan, vaan sen täyttäminen tulikin vastedes Annikin tehtäväksi. Roponsa vuorellen annettua kehoittivat muut tytöt Annikkia myös jotakin osastansa antamaan, mutta hän siihen ei suostunut, nuhtelipa vielä tovereitaankin, sanoen heidät epäjumalien palvelioiksi, kun haltialle uhrasivat. Vaan annas olla, miten tytölle kävi?
Päivän Sana
Muut Etsivät