Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Mutta sitä ahkerammin kävi Anni Lukulassa, sillä hän alkoi kaikissa puoltaa Iikkaan ja pitää häntä parempana kuin veljeänsä Kasperia; ja minkä Iikka varttui ymmärryksessä, sen varttui Annikin. Itsestäänhän on selvä asia, että noissa ihmiselämän aamun seikkailuissa lapset tulivat aina ijäkkäämmiksi ja samalla kasvoivat isommiksi, jota jälkeä heidän ymmärryksensäkin vahvistui.
Kammoittavaa on olla yksin. Annikki pelkäsi. Pois toverien luo hän tahtoi, mutta poissa, poissa olivat kaikki. Annikki tunsi, että tuolla laajalla kentällä hänen täytyi olla yksin. Kyyneleet alkoivat kohota Annikin silmiin, mutta samassa hän näki nuoren naisen astuvan häntä kohti yli kukkaisen kentän.
Laula, Kari, kehoittivat muutkin. Kari oli jo laulamassa, kun näki Annikin oven suussa. Lopetettuaan lyhyeen ensimmäisen laulunsa, vaikeni hän vähän aikaa, juoksutteli vanhaa säveltä ylitse uuteen ja alkoi: Semmoinen oli se laulu! Laula vielä! Laulakoot nyt muut.
Se oli Elämän leikkiä vain. Nyt oli Annikin poskien vuoro kalveta, ja Annikki tiesi nyt, millaista on toivoton tuska. "Oi, Elämä, sääli! Ota kaikki muu, elä tätä ainoata," rukoili Annikki. "Otan minkä annoin ja jolla leikit," sanoi Elämä. "Samat leikit tahdon minäkin leikkiä, Annikkini." "Oi, Elämä, Elämä, kostoako haet? Liian julma on kostosi!" valitteli Annikki.
Kylän nuorisoa tulee joukolla tervahaudan sytyttäjäisille. TURKKA. Sittenpä Annikin kohtaa Huotarin. PIETOLA. Onko Huotari täällä? Sepä mainiota. Tänään viimeksi oli puhetta, ja Anni uhkasi jäädä vanhaksipiiaksi syyttäen minua. TURKKA. Huotari! Tule tänne. HUOTARI. Mutta en sittenkään kovin lähelle! PIETOLA. Etkö sinä käynyt keväällä Pietolassa?
Koska Amandakin, tuo ryytimaan mamselli, oli ottanut leveän hattunsa päästään, juuri kuin hän olisi ollut kotona, niin Annikin teki saman, ja hänelläpä vielä oli tuuheampi tukkakin kuin kaikilla kolmella yhteensä ja hän taisi vaikka istuakin omille hiuksillensa, niin pitkä ja vahva hänen tukkansa oli.
Enhän pyydä mitään muuta," puheli Annikki. "Ei ole elämä leikkiä, Annikkini," vastasi äiti. Mutta ei tyytynyt tuohon Annikki tyttönen, yhä vain valitteli: "En välitä siitä, mitä elämä on, leikkiä vain tahdon!" Mutta äiti vei Annikin levolle ja puheli tyynnyttävästi tyttöselle: "Nuku rauhassa Annikkini, sydänkäpyseni. Huomenna täytät viisitoista vuotta, ja silloin ovat lapsen leikit lopussa.
Tähän heräsi isänsä sylissä levännyt pieni Annikin ja pudotti kädestään äitivainajaltaan perimänsä rintakoristeen, jossa oli ne kolme kirjainta I.H.S. ja jota Anni ei millään muotoa ollut suostunut kotiin jättämään. Pekka otti koristeen maasta ylös, ja silloin yht'äkkiä kirkastuivat hänen kasvonsa.
Mutta Jorman tarkka silmä näki ja korva kuuli, ettei nuoren miehen mieli ollut niin levollinen kuin mitä hän tahtoi näyttää. Annikin oli vouti tahtonut saunapiiakseen pestata, niinkuin oli jo niin monen tytön tätä ennen pestannut ja siihen pilannut, ja yhdessä liitossa näkyi olevan Panu. Orjatyttärillä hän heimolle etuja osti, eikä kukaan käynyt kurjia puolustamaan. Mutta Annikilla oli puolustaja.
Mutta penkillä istuivat vanhemmat miehet ja miehet keski-ikäiset, ja naiset tunkeutuivat toisesta tuvasta oven suuhun karkeloa katselemaan. Huulet hyväntahtoisessa hymyssä seisoi siinä pankon nurkalla Panun emäntä suosikkiensa tanssia seuraten. Hyvin sopivat Annikin uudet vaatteet, somasti vilahti uusi valkea kenkä.
Päivän Sana
Muut Etsivät