Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 8. lokakuuta 2025


Mutta kavahtakaa molemmatlopetti hän ankaralla äänellä. »Sillä milloin on kuultu, että Allan Mac Aulaylle olisi joku häväistys tehty, hänen sitä kymmenkertaisesti kostamattaNäin sanoen hän puristi kovasti Annikan käsivartta, veti lakkinsa alas silmille ja astui ulos kamarista. Kun läksit pois, Ma tunsin mielen' miettehet, ja näin Mi niissä riehui. Voi! Se oli lempi.

Kreivi Menteith sentähden luonnollisesti lähestyi ja kumartui häntä kohti, paremmin käsittääksensä Annikan sanoja. Kun sitten Allan jälleen astui sisään, vetäytyivät he taas luonnollisesti kauvemmaksi toisistaan, jolloin heidän liikkeensä osoittivat ikäänkuin hämmästystä siitä, että heidät oli tavattu puheesta, jota tahtoivat Allanilta salata.

Mutta sinun pitää muistaa, Ranald, että tämä huone, missä makaat, on likainen ja että se voisi tahrata neiti Annikan koreat vaatteet, joiden säilyttämisestä, niinkuin sinäkin varmaan olet huomannut, naiset tavallisesti pitävät erinomaisen hellää huolta.

Isä avasi silmänsä. »Matti!» »MitäIsä ei jatkanut, katseli vain poikaansa. Matti äänsi viimein hiljaa: »Isä.» »MitäMatti rupesi nyt selittämään, että hän vastoin isän tahtoa oli kihlannut Märkäsen Annikan ja pyysi, ettei isä olisi vihainen, sillä isä kyllä ymmärtää, että itseänsä varten sitä kukin ottaa vaimon eikä... Isä piti silmänsä ummessa ja poskille nousi heikkoa punaa.

Mac Aulayn mielenlaadun ajattelematon ja kevytmielinen huolettomuus vaikutti, että hän osoitti paljoa enemmän iloa kuin kummastusta Annikan hyvästä onnesta.

Nytkin vielä on suuressa osassa maatamme, erittäinkin Itä-Suomessa, tapana polttaa "kokkoa" juhannus-aattona, samoin kuin Länsi-Suomessa vietetään heluntaita "helavalkeilla". Ridvalassa laulettuja Helkavirsiä on neljä: Alkusanat, Mataleenan vesimatka, Inkerin sulhot ja Annikan runo. Ensin laulettiin aina Alkusanat, sitten joku muu äskenmainituista lauluista.

Semmoiseksi tulee Allan Verikäden kohtalo, kun hän saa kuulla, että Menteith nai Annikan. Enkä pyydä mitään muuta kuin varman tiedon, että näin tapahtuu silloin katoaa hänen kätensä kautta saadun surmani katkeruus.» »Jos niin on laita», virkkoi majuri, »ei siitä maksa vaivaa enempää puhua.

Allanin vimmainen rakkaudentunnustus oli tehnyt tyhjäksi Annikan romanttisen päätöksen salaa sydämessään hellitellä ihailevaa lempeä Menteithiä kohtaan, pyytämättä mitään vastalempeä. Jo kauan aikaa oli hän pelännyt, mikäli kiitollisuus ynnä myös se tunto, että tämä niin ylpeä, väkivaltainen mies häntä kohdellessaan aina lauhdutti luonnettansa, sallivat pelkoa.

Oletko sen kuullut?» »En! Kummanko Luoposen? Sepänkö, vai Sen, joka kanttorin Annikan nai?» »Niin, sen Niilon.» »Niilon? ai! Minkä nimen Niilo sai?» »Koska Annin arvo vaati Sukunimen suuremman, Niin hän Niilollensa laati Nimen: Niklas Luuverman.

Annikan saattoivat ritarin luopumattomat katseet viimein hämille, ja jokseenkin ujostellen, viritettyään harppunsa ja saatuaan kehoittavan silmäyksen kreivi Menteithiltä sekä Allanilta, hän lauloi seuraavan laulun gaelinkielellä: Orpotyttö.

Päivän Sana

tassutteli

Muut Etsivät