Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
"En minä usko mitään, Annette kulta, mutta minä näen sen hänestä, hän tahtoo päätöstä, vaan ei itse peruuttaa, sen näin minä, sillä ilo loisti hänen silmistänsä, salainen riemu kuin sinä sanoit ei milloinkaan. Ja kuin sinä peruutit sen sanan, ajattelin minä: annas olla että tuo hyvänluontoinen ihminen nyt sanoo jaa ... ja niin tulin minä suruvuoden kanssa."
TIMO. Tuleppas, poika. JUHANI. Sitähän juuri mielin. Mutta annas kun kieppaisen pielistäsi kiinni minä myös. Nyt olen valmis. AAPO. Ensimmäinen olkoon Timon. JUHANI. Olkoon niin. Ehdinpä vähän puuskuttamaan. TIMO. Kas tuossa! JUHANI. Ei, poikaseni! TUOMAS. Jotenkin tuima tempaus, Timo, sinä urhoollinen Timo! Mutta onkos varaa parantaa? JUHANI. Ei tästä näin vaan mennä.
Annas minun soittaa hänelle. Helmer. Tee se, niin minä voin paremmin neuvoa häntä. Helmer seisoo uunin vieressä ja oikaisee häntä aina välistä hänen tanssiessaan. Nora ei näy kuulevan miehensä neuvoja; hänen tukkansa hajoo ja valahtaa alas olkapäille; Nora ei sitä huomaa, vaan yhä tanssii. Helmer. Mutta, armas Nora-kulta, tanssithan, ikäänkuin henki olisi vaarassa. Nora. Niin se onkin. Helmer.
Mutta mitä se minuun koskee. Annas nähdä! Mugbyn risteys, Mugbyn risteys! Minnekähän minä täältä lähden? Samoin kuin viime yönä, epämukavasti vaunussa maatessani heräsin, pisti päähäni jäädä tänne, samoin voin nytkin mennä mihin tahansa! Minnekä menisin? Voinhan mennä päivän valossa katselemaan asemahuonetta.
Onpas se nytkin tuossa luonani, maata mököttää huolettoman näköisenä, mutta annas jos tulisi joku viisas ihminen tai elukka, kyllä mies heräisi. Niin. Se on juuri sekarotuisuus, joka sen eloisuuden tekee".
Heidän naisensa ovat kyllä olevinaan kansallismielisiä, mutta kotikielenään he käyttävät ruotsia ja koko heidän kansallismielisyytensä on vain siinä, että he ompelevat itselleen kansallispuvut ja pukeutuvat niihin joskus huviretkiä tehdessään. Mutta annas olla, kun talonpoika tulee puhuttelemaan, silloin on nenä kureissa, ja tämä hieno neiti kääntää selkänsä kansan lapselle.
Nytpä kerran tapahtui, kuin oli hyvin lämmin, että prinssiä rupesi janottamaan, ja hän kumartui alas juomaan lähteestä. "Mikäpä tuo lie, joka niin ihmeen kauniisti kiiltää tuolla veden pohjassa?" sanoi hän itsekseen. "Annas katson, mikä se on." Prinssi kumartui alas, pisti käsivartensa lähteesen ja nosti sieltä kultaisen kruunun, jonka huipussa oli ihmeen kaunis puhdas helmi.
Ja mitä palkkaan tulee, annas kun vain voitolle pääsemme voitolle, majuri, niin kaikki teidän halunne ja kaikki meidän halumme täyttyvät runsain määrin. Sillä välin, ottakaa vielä yksi pikarillinen viiniä.»
Hänen kanssaan pitää sävyisästi menetellä. Annas, kun minä! Kuinka voitte, Malvolio? Kuinka teidän on laita? Kas niin, mies, seiso perkelettä vastaan: muista, että hän on ihmiskunnan vihollinen. MALVOLIO. Tiedättekö, mitä sanotte? MARIA. Nähkääs nyt! Kun puhutte pahaa perkeleestä, kuinka hän siitä sydämystyy! Jumalan tähden, että hän ei vaan ole noiduttu!
Näetkös nyt, Jussi, kun Hanna on laittanut sinulle koko tusinan paitoja.» »Ovatko napit niin kiinni, etteivät heti pääse irti?» »Pitäisi niiden olla.» »Annas kun katson. Tuokaan ei kovin kauan kestä. Neulo ajoissa paremmin. Noin! Nyt se jo läksi.» »Mitäs sinä revit ja kiskot. Saahan ne tuolla tavalla irti, vaikka olisivat kuinka lujassa.» »Niidenpä pitää kestää, jos kovemminkin nykäisee.»
Päivän Sana
Muut Etsivät