Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
"Tullaan kohta!" huusi Eksköld vastaan, ja sitten kääntyen Annaan hän kysyi tyynesti: "Tuletko Anna jo, vai lähdenkö minä edellä?" "Minä tulen kanssasi", vastasi Anna, johon Eksköldin täydellinen tyyneys vaikutti niin sanomattoman rauhoittavasti. "Ja nyt sinun pitää ottaa minun käsivarteni ja sallia minun täyttää holhoojavelvollisuuksiani", virkkoi Eksköld, tarjoten käsivartensa Annalle.
Ja toukokuu kului kuin lyhyt unelma. Toukokuu, jolloin kaupungissa ei keväästä tiedä mitään, jolloin kouluissa on rasittavin aika ja kaikkialla kiirettä ja touhua. Mutta Annalla oli kevät. "Sinä näytät rupeavan elpymään näin lukukauden lopussa, kun me muut olemme väsymyksestä nääntyä", sanoivat Yksityislyseon opettajat Annalle, mutta sen enempää ei kellään ollut aikaa ottaa osaa hänen oloonsa.
Vihdoin lausui Olli: "Ristolta paljon terveisiä sulle, erotessamme sanoi hän näin: 'sano Annalle, ettei hän koskaan epäile! Vahvista itsesi nyt Anna! : Risto joutui venäläisten vankeuteen! sitä me emme voineet estää!" Se on helpompi arvata kun selittää mitä Anna nyt tunsi. Hän kaatui kun ukkosen lyömä maahan.
Paljon on niinmuodoin muuttunut; vaan rakkaus Annan ja Kustaan välillä on yhtä lämmin ja sydämellinen kuin aina ennenkin. Neljä vähäistä lasta on hedelmä heidän avio-liitostansa, ja näitten kanssa loruttelee Kaisa ja se vähäinen tyttö, joka toi Annalle rakkauskirjeen; mutta nyt hän ei enään ole vähäinen, vaan suuri, täysi-kasvuinen, kaunis tyttö.
Hän on lohduttanut minua, kun minä olen murehtinut; hän on pyyhkinyt silmistäni kyyneleet, kun minä itkin; hänen aina leppyinen ja hellä luonteensa on kummallisesti vakavuuttanut minua, ja kumminkin, isäni, tein minä Annalle suuren murheen ja surun kun... «Maria!« sanoi Anna väsyneellä äänellä. «Minun salaisuuteni, josta ei tiedä kukaan!«
"Hyvin, ei ole nyt enään mitään vaaraa, minä olen jo sanonut Annalle, että tänään jätän Riston hellempiin käsiin ja lähden tieheni". Anna tekeitse tyhmän näköiseksi eikä ollut ymmärtävinään tohtorin puhetta. "Entäs sala-ampuja, miten hänen kanssaan on? Pitää tarkoin varoittaa, ettei hän pääse karkuun", jatkoi majuri.
Pian sattui hänen käteensä ruusunpunainen kotelo. Tarkoitatte varmaankin tätä, sanoi poliisimestari näyttäen Annalle koteloa. Niin ... en, en! vastasi tämä, astuen kiivaasti askeleen eteenpäin, ikäänkuin hän olisi tahtonut temmata kirjeen poliisipäällikön kädestä. Ei niin kiirettä, pikku neiti! virkkoi Bruno, pidättäen häntä.
"Makeiset", vastasi Sivelin hymyillen, "pyydän neiti Lydian pitämään hyvänänsä, mutta kirjeen tahtoisin takasin. Käärös oli oikeastaan toiselle menevä". "Toiselle?" kysyi Hovilainen suuresti harmistuen; "kenelle toiselle? Annalle ehkä taas?" "En sitä vielä voi teille sanoa", vastasi Sivelin. "Nyt ovat ihmiset hulluiksi tulleet", murisi Hovilainen, nousten ylös ja ottaen lakkinsa.
"Mistä kuulin no, tapasin tieltä erään tuttavan, joka sinne päin viittaili, senpätähden kohta käännyin takasin", oli vastaus. "Mutta olehan huoleti, ei vielä tiedetä muuta kuin että Sivelin oli lähettänyt lahjan Annalle, vaan ei tiedetä kuka sen vastaanotti. Kyllä tuo Sivelin on helkkarin hölmö. Ma häntä niin heittiöksi olisi luullut. Vai mitä siihen sanot, Lydia?"
Joka kerralla kuin Risto lennätti kiven Jussin perään, huuti hän: "Pupu, pupu, pupu, rukka". Pian katosi Jussi näkymättömiin ja Risto käveli verkalleen isänsä mökille. Riston lähdettyä Tuovilasta sanoi isäntä Annalle: "Kaunis poika tuo Risto, kun se on oikeissa vaatteissa ja pessyt silmänsä, jota se harvoin taitaa tehdä". "No, onhan tuo muutama Ristokin", vastasi Anna punastunein kasvoin.
Päivän Sana
Muut Etsivät