Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Atrioitua antoi perämies Ristolle kaksi lakkarikelloa, isompi hopeainen ja pienempi kullattu, terveyksillä Feodorilta. Isompi kello oli aivottu Ristolle ja pienempi Annalle. Ollille jätti perämies 50 hopearuplankappaletta myös Feodorilta. Näistä lahjoista olivat sekä Risto että Olli riemuissansa. Risto vaan ihmetteli miksikä hän sai niin paljon lahjoja vapautensa myötä.
Näin onnistui Kustaalle saattaa Annalle talonpoikaisessa säädyssä harvoin tavattavan sivistyksen, joka tekikin hänen niin suloiseksi ja rakastettavaksi kanssa-käymisessään. Alussa hän rakasti Kustaata kaikella lapsellisella ystävyydellä, vaan vähitellen muuttui ystävyys molemmin puolin rakkaudeksi, ja he vannoivat toistansa ikuisesti rakastaa ja toisellensa uskolliset olla.
Annalle hän oli hyvin hyvä ja koetti hankkia hänelle kaikenlaisia pikku iloja. Mutta koska kauppaneuvoksen valta kotona oli sangen rajoitettu, ei hän juuri paljoa aikaansaanut. Anna sai kumminkin kaipaamaansa ystävyyttä ukko Huoviselta, ja tuo muisto oli vieläkin kirkkaimpia hänen lapsuutensa ajoilta. Annan oltua kymmenen vuotta kauppaneuvoksen kotona, syntyi Elsa.
Anna ja Risto tirkistelivät toisiansa hetken äänettöminä punastuneilla kasvoilla. Vihdoin sai Risto äänen, tarttui Annan molempiin käsiin ja huusi ihastuneena: "Anna!" "Ristoni!" vastasi Anna. "Noo, asia on selvä. Mene ja käske vanhempasi tänne!" sanoi majuri Annalle. Anna kernaammin lensi kun juoksi ulos ja vähän hetken perästä veti hän vanhempiansa vierashuoneesen sanaakaan heille puhumatta.
Hän tarjosi neiti Annalle pihvipaistin ja pullon olutta sekä joi kahden fröökynän ja erään laivamiehen kanssa totia ja pari pulloa punssia! Hän tuli iloiseksi, hyvin iloiseksi ja ystävälliseksi. Kun hän kuitenkin kaikessa ystävyydessään viskasi tyhjän pullon toisen fröökynän päähän ja tarjosi poliisimiehelle puoli pulloa olutta, niin arveli tämä, että hänen ystävällisyytensä oli kovin suuri.
Siinä istuivat Miina ja Lydia, ja isäntä itse tuli kamaristaan samassa kuin Anna astui tupaan toisesta ovesta. Anna teki matalalla äänellä selvän toimestansa, isäntä kuunteli, katsellen häntä vihaisilla silmillä eikä sanonut vähintäkään kiittävää taikka edes hyväksyvää sanaa Annalle hänen vaivastansa. Anna aikoi mennä ulos, mutta isäntä huusi: "Pysyppäs täällä, luulisi sinulla nyt olevan kiireen".
Juonti alkoi ... kymmeniin maljoihin kilistin minäkin ryyppylasini ... onnentoivotuksilleni ... mutta se oli niinkuin ei mitään Onneksi kovin jo ensimmäisen myrskyn läpitse, mutta se vasta mahtoi olla alku pahempaan, ajattelin silloin. Jo lähestyi se hetki, jona minun piti lähtemäni. Mielelläni olisin sanonut Annalle jotain lohduttavaista.
Minä tiedän hyvin sinun sekä yhtä että toista ymmärtäväsi; juuri sen vuoksi olenkin sinua kosioinnut, ja isäsi on jo myöntynyt siihen; minä toivon sinunkin olevasi samasta ajatuksesta." Tämä kysymys ei ollut Annalle odottamatoin; hän vastasi sen vuoksi: "Tässä kohdassa olen toisesta tuumasta. Minä en tahdo niin pian mennä naimisiin.
Etsittiinkö hänelle lääkärin apua? kysyin minä. Teidän isänne. jos saan teille niin sanoa jatkoi Eeva, oli niin avulias, että kutsui lääkärin ja kustansi sen apua Annalle, mutta mahdotointa oli aineellisten lääkkeiden avulla parantaa niitä haavoja. Sillä ne haavat olivat epätoivon poltteita onnettomasta rakkaudesta.
Tämä kellonhelinä oli niinikään rauhan ja viihdytyksen sanoma sille nuorelle parille, joka seisoi Sutlepan puistossa omenapuun varjossa, heidän ympärillänsä oli ehtoon pimeys, ylitsensä tähtitaivas, ja sydämensä kadonnut toivo sekä katkera eroamisen tuska. Jaakko oli kertonut Annalle kaikki, ja kyynelsilmin pyysi vakaa neito häntä tottelemaan isäänsä ja eroamaan hänestä.
Päivän Sana
Muut Etsivät