Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. marraskuuta 2025
Unohdukseen se asia aikaisemmin oli jäänyt ja on jäänyt vielä jälestäkin päin, mutta silloin sitä muistin, kun minun piti rukoilla hyvyyttä lapselleni. Hän jäi Amerikkaan, kun tulin kotiin hyvään talteen. Ero oli raskas, mutta hänelle se oli parasta. Sitte vasta kun menin naimisiin, sain hänet luokseni oman, kauniin, pikku tyttöni. Rouva Hägg pyyhki taas silmiään.
Ja vaikka hänellä ei ollut tapana puhua pahaa isästään takanapäin, joutui hän nyt kuitenkin arvelemaan toverilleen: Isä sitte vielä asuukin taloa niin kovin vanhaan tyyliin, kituuttaa. Siihen Vihtori vastasi: Kyllä meidän äijä asuu, ei se pelkää, eikä kituuta. Martti innostui: Jos minä olisin sun tilallas, Vihtori, niin luulisin melkein etten ikänä Amerikkaan ajattelisikaan. Mahdollista.
Kuitenkin oli asia kovasti koskenut Heikkiin. Jaanan kuva ei väistynyt hänen silmiensä edestä. Heikki tunsi, että hänelle oli tapahtunut verinen vääryys, mutta hän ei tiennyt ketä syyttää siitä. Vihdoin kävi tämä viattoman kärsimyksen tunne hänelle niin tuskalliseksi, että hän jätti talon ohjat nuoremmalle veljelleen, otti perintö-osuutensa ja matkusti seuraavana kevättalvena Amerikkaan.
Ennenkuin tunsinkaan ja ennenkuin meidän paikkakunnalle tulitkaan, kuulin sinua jo mainittavan parhaimmaksi työmieheksi koko maassa. TOPRA-HEIKKI. Eikä suotta, sen uskallan sanoa. Näillä käsillä on tehty työtä. Ja ne vielä työhön pystyvät. Ellei niitä Suomessa tarvita, niin tarvitaan ehkä muualla. Matlena, tiedätkös mitä? Me lähdemme Amerikkaan. Sen teemme.
Olin viidenkolmatta vuotias, kun tulin Amerikkaan. Haluni oli saada ammattitaitoa ja sen vuoksi käytin kaikkia tilaisuuksia hyväkseni. Maalle astuin New Yorkissa, jossa heti näin kuinka suuret tutkintoalat täällä aukesivat silmilleni. Ihmetellen katsoin insinööritaidon mestariteosta, rautaista riippusiltaa, joka yhdistää kaksi miljoonakaupunkia, New Yorkin ja Brooklynin, toisiinsa.
Mutta ei kerjetty varsinaisesti tuumia mitään, kun Tuomas ja Matti tulivat kotiin. Matin silmät loistivat ilosta. Tuomaankin kasvoista näkyi jotakin erinomaista. Riisuessaan palttootaan ja pannessaan naulaan Tuomas virkkoi iloisesti: Tiedättekö, että me Matin kanssa lähdemme huomenna Amerikkaan!
Hänellä on piljetti höyrylaivaan, joka lähtee tänä iltana Helsingistä Englantiin, siitä Amerikkaan; ja hetken päästä siirtyy meistä tuo hyvä ja korea Leomme, poistuu käärittynä savuun. Katoo pihoiltamme oiva nuorukainen, joka joutui meille kerran piennä orpona, mutta kohosi tässä pian koreaksi pojaksi. Kuitenkin, nyt hän poistuu; ja sureehan sydämmemme tuosta, herra. ANTON. Mitä sanoo Liina?
Bränfors oli taas tullut katsomaan joko talonkaupat tehdään. En minä vielä ole aikonut, kielsi Jaakko Jaakonpoika. Vieras jutteli. Kun poikakin kuuluu Amerikkaan hommaavan, mitäs vanha mies enää sitten talolla tekee. Amerikkaan? Marttiko? kysyi Jaakko Jaakonpoika, otti paperossin pois suustaan ja tuijotti herraa silmiin. Niin oli kerrottu. Kuka? No sitä puhuttiin. Kumma ettei isäntä tiedä itse.
Ystäväni Tanskassa, Saksassa ja Norjassa ovat saaneet tyytyä hyvinkin pieniin palukkoihin silloin tällöin. He ovat senjohdosta hyvin äkämystyneet, mutta minäpä tahtoisin lähettää heidät jonakuna päivänä Amerikkaan ja panna heidät täällä omin päin selviytymään, niin saataisiin nähdä, saavatko he enemmän aikaan.
Hänen esivanhempansa olivat säilyttääkseen henkisen vapautensa ja varjellakseen uskonnollista vakaumustaan muuttaneet Amerikkaan, uuteen maailmaan, joka lakeuksineen ja avarine aarniometsineen on ollut niin monen matkalaisen silmämääränä silloin, kun vanhassa maailmassa on alkanut tuntua liian ahtaalta ja hallituksen asestetut sanansaattajat ovat alkaneet vainota kodin vakaumuksia.
Päivän Sana
Muut Etsivät