United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinä kirjeessä rikas tyttö selitti ystävättärelleen, että hän piti Aleksia kaikkia muita kosiomiehiään parempana ja että hän heti myöntyisi sulhaseen sekä samalla antaisi hänen vapaasti käyttää melkoista äidinperintöään, jonka hän jo oli haltuunsa ottanut. Aleksis kuunteli heitä vaijeten ja vakavana. Kun he alkoivat lukea Amalian kirjettä, sulki hän silmänsä ja pyyhkäisi kädellään otsaansa.
Vaan arveluttaa kuitenkin tehdä tätä". "Myöskin minulle lausui Elsa, että hän ihmis-ystävyydessä tahtoi olla Amalian vertainen, vaan minä varoin sanomasta häntä vastaan, sillä tiedän, että minä kiistassa hänen kanssaan joudun tappiolle, sekä etten häneltä voi kieltää mitään". "Sama taipuvaisuus myöntyä hänen pyyntöihinsä on myöskin minussa", lausui Pentti Esanpoika.
Tuskastuneena katsahti hän sisään avatun oven lävitse. Siellä oli vaan hävitystä ja verta. Laattialla näki hän isänsä ruumiin. Mutta liekit pakoittivat häntä pakenemaan. Katsahtaen metsään päin näki hän puiden välissä upsieria, joka tahtoi vetää myötänsä naista rantaan päin. Hän tunsi kohta Nefnef'in ja Amalian. Nopeasti kuin salama oli hän siellä ja tarttui vihollisensa rintaan.
"Mutta näettekö, hyvät naiset, minä löysin teidät kuitenkin. Koettakaa nyt tälläkin kertaa päästä pakoon!" Amalian vaaleat kasvot muuttuivat yht'äkkiä rohkeiksi ja ynseiksi. Hän astui askelen eteenpäin ja sanoi: "Te vihaatte meitä, majuri Nefnef, te vainootte meitä, te teette meidät vangiksenne. Olemmekohan me, heikot naiset, ottaneet osaa sotaan?
(Hän aikoo ottaa Amalian syliinsä, mutta Amalia juoksee nauraen pakoon. Myös toiset naiset nauravat.
Istu sentähden tähän; minä en sinusta kauas erkane ja sinä voit olla huoletta, sillä valppauteni ei hetkeksikään ole taukoova". Paavo vaelsi vähän matkaa pitkin suon rantaa, kuitenkin niin, että hän alinomaa näki Amalian. Muutamasta koivusta repi hän irti palasen tuohta ja pian oli hän täyttänyt siitä tehdyn ropeen suon oivallisilla hedelmillä: muuramilla.
Ottaessaan vastaan hänen lahjansa näkyi ystävällinen hymy Amalian huulilla. "Kuinka monta marjarovetta olet minulle lahjoittanut, Paavo?" kysyi hän. "Monta on marjaa metsässä, useammat ovat uskollisen sydämen ajatukset", vastasi Paavo. Amalia loi silmänsä maahan ja Paavokin pysyi äänetönnä, siksi kuin hän oli lopettanut pienen aterian.
Paavo kiipesi kalliin taakkansa kanssa eräälle kalliolle liki rantaa, jossa hän tiesi olevan vähäisen luolan. Hän vei Amalian sinne sisään ja asettui itse luolan suuhun, joka oli peitetty korkeilla angervoilla, pyssyänsä lataamaan. Amalia painoi kätensä kasvojansa vastaan ja puhkesi kovaan itkuun, joka viimein antoi lievitystä hänen tuskastuneelle sydämellensä.
Olisinpa suonut sisareni näkevän sen kauniin näyn, joka meillä sinä päivänä laivastosta oli, kun punainen viiri nostettiin amiraalilaiva Fredrika Amalian isoon mastoon; mutta kuningas oli Sofia-jahdissa. Tuuli ei ollut kovin ankara, kuitenkin niin, että hevosemme polkivat laivankantta kärsimättömyydestä; ja ilma oli muuten ihanan kirkas ja lämmin.
"Vai niin", lausui Fredrika, "jos laulan majurille jonkun laulun, saan siis taas sokerileipää ja jos Amalia antaa majurin noukkia kukkia akkunastaan, suutelee majuri hänen käsiänsä. Mutta nyt voin jutella, että kaikki Amalian kukkaruukut lyötiin rikki, kun majurin väki poltti kotimme. Hyvä majuri Nefnef, minkätähden ette itse ollut kanssa sytyttämässä?"