Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Eero sanoi huomanneensa, ettei piika olisi mielellään suonut hänen tulevan sisälle, estellyt oli ja Almaa oikein sairaaksi sanonut, jotta häntä ilman pakkasta olisi hyvin epäilyttänyt koko tulo. Tuo oli piian puolelta hyvin luonnollinen heikkous, selitti Alma; pieni anteeksi annettava viekkaus.
»Niin, että mihinkä sitten joutuisitte.» Alma katsoi häneen; ei vastannut mitään, mutta vaipui ajatuksiin. Sitten John läksi. Viimeisinä päivinä oli hän yhtämittaa tarkastanut Almaa. Mutta tämä sen huomasi ja teeskenteli silloin aina iloa. Lääkärillekin hän vakuutti voivansa hyvin, eikä mitään vaivaa tuntevansa.
Almaa hiukan harmitti, mutta hän vaati häntä kumminkin miehensä huoneesen, joka oli jo puhdistettu. Ei, hän ei tahtonut häiritä. »Mutta enkö saa katsella teitä tässä? Kukkien keskeen te sovitte niin hyvin, te kun itsekin kuulutte niihin.» Alma rypisti otsaansa. Nyt tuo puhe häntä ei ollenkaan miellyttänyt; se tuntui joutavalta ja tyhjänpäiväiseltä.
Hän katsoi tutkistellen Almaa silmiin ja ymmärsi, että he molemmat tarkoittivat samaa, nimittäin sitä, mitä olivat puhelleet rakkaudesta miehen ja naisen välillä. »Ehkä jo myönnätte minun olleen hiukan oikeassa?» »En vielä.» »Roomaa ei päivässä rakennettu, eikä vanhoja, juurtuneita tapoja kesken hävitetä», hymyili Nymark. »Aa», huudahti Lagander, »minä jo tiedän, mistä puhutte».
Toisen franseesin jälkeen oli kolme, neljä herraa peräkkäin pyytäneet Almaa valssiin ja viides oli taas odottamassa, kun hän hengästyneenä vajosi alas tuoliinsa. »Elkää tanssiko enää», kuiskasi Nymark, kumartuen tuolinlaidan ylitse. »Minkätähden ei?» kysyi Alma. Hän leyhytteli viuhkaa ja loi säihkyvät silmänsä ylös Nymarkiin. »Terveytenne ei sitä siedä.» »Mutta se on niin hauskaa.
»Kuinka kauvan luulette tuota kestävän? Kuukauden? Kaksi? Elämänijän? Ooh, lyömmekö veikkaa?» Alma, puoleksi kiusattuna, puoleksi huvitettuna, pyysi häntä lopettamaan. »Ihmiset katsovat meihin. Huomaavat varmaan, että me heistä puhumme», hän sanoi. Nymark nauroi. Mutta tämän jälkeen ei Almaa enää vaivannut, että John jäi kotiin, silloin kun hän läksi johonkin huviin.
»Mutta, Alma, kuulehan nyt, miksi suuttua turhasta. Elä mene pois.» John tavoitteli Almaa kiinni, mutta hän tempaisi itsensä irti ja meni kyökkiin. Muutaman askeleen otti John hänen jäljestään, mutta kääntyi sitten äkkiä takaisin, kun muisti palvelijain olevan siellä. »Hm», äänteli hän lyhyesti. Otti kirjan pöydältä, aukaisi ja katsoi sisään. »Hm!» Hän viskasi sen takaisin ja meni ikkunan luokse.
Tietysti sinä olet, kuinkas muuten Viktor, et saa koskaan enää lähettää Almaa luokseni, hän oli niin kovin, kovin häijy . Et usko, kuinka häijy hän oli. Mutta jääköön se kaikki mielestä pois nyt, en tahdo kantaa hänelle vihaa, sillä hän on kumminkin sinun sisaresi. Ja minä pidän sinusta niin, minä pidän sinusta niin äärettömän, äärettömän paljon.
Olin kuvitellut, että kaikki vielä voisi käydä hyvin ja että inhoni ja ylönkatseeni Almaa kohtaan voisivat haihtua ja tasaantua, varsinkin kun Almassa ei ollut mitään todistettua syytä. Mutta, sen pahempi, tämä toivoni ei toteentunutkaan. Minä en parhaalla tahdollanikaan voinut poistaa mielestäni vastahakoisuuttani ja inhoani Almaa kohtaan, sillä se oli sydämessä kiinni ikäänkuin naulattuna.
Siitä hetkestä saakka en ole saanut lepoa enkä rauhaa. Ilman Almaa en tiedä kuinka olisi käynyt. SYLVI. Ja se on kaikki minun syyni! VIKTOR. No niin olethan saanut itsekin kärsiä kauheasti vallan. Ja kun ajattelen, että sinun kaiken lisäksi täytyy istua vankina koko elämänikäsi. Se se juuri saattaa minut aivan epätoivoon. SYLVI. Elä sure minun tähteni, Viktor. Tiedätkös, minä kyllä siihen totun.
Päivän Sana
Muut Etsivät