Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Valkoinen liina pantiin pöydälle ja talon pulska, verevä tytär kantoi ruokia heidän eteensä. Kumman suuria palasia leipää, kalaa ja lihaa. Voita niin, että varmaan olisi kymmenelle hengelle riittänyt. Lopuksi kuumia perunoita ja nuorta maitoa. Nuo suuret ja paksut palaset Almaa huvittivat. Hän väitti ettei hän osaisi niitä syödä.
Eikö totta?» »Teille täytyy väkisenkin nauraa.» »Ja olla ystävällinen niinkuin ennenkin. Saanko luvan?» Hän tarjosi käsivartensa. »Mihinkä?» kysyi Alma. »Jos suvaitsette, menemme tuonne sivuhuoneesen juomaan teetä.» Nymark seurasi Almaa koko illan. Esitteli hänelle uusia tuttuja, tanssi vaan vähäisen ja melkein yksinomaan hänen kanssaan, eikä heittänyt häntä hetkeksikään silmistään.
Kylällä käydessäni toin heille aina makeisia, vaalin kaikella tavalla heitä, riisuin maatepannessa ja puetin heidät ylösnoustua sekä hyväilin heitä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kaikki se tulinen rakkaus ja hellyys, millä olin Almaa rakastanut, kohdistui nyt lapsiin. Vaan Alman ja lasten suhde pysyi kylmempänä.
"Vaikka sydämeni oli niin täynnä katkeruutta ja inhoa Almaa kohtaan, ruvettiin kuitenkin puuhaamaan lopullista yhtymistä. "Säästövaroillani ostin hyvän torpan. Sen tiluksilla voitiin elättää viisi lehmää, hevonen ja joku määrä lampaita; peltoviljelystä oli torpassa myös jotenkin runsaasti. Huoneet olivat välttävässä kunnossa. Tämän torpan piti tulla uudeksi asunnoksemme.
Tuo hänen ijankaikkinen tunteellisuutensa, jolle hänen toverinsa aina ennen olivat nauraneet, oli vallan viedä häneltä koko miehuuden Alma oli nyt sellainen ajattelematon "Ajattelisit joskus omiakin syntejäsi", oli Alma hänelle kerran sanonut, kun hän moitti Almaa jostakin. Siinäpä se oli. Itsessään hänessä mahtoi olla syy, hermoissa, missä lieneekään. Ja hän rupesi ajattelemaan "omia syntejään".
»Jos tulette kipeäksi tämän illan jälkeen, ei John enää toista kertaa teitä laske», hän sanoi. Ja niin he jäivät lopuksi iltaa siihen istumaan. Söivät illallista, puhelivat iloisesti ja nauroivat. Tuttavia naisia tuli Almaa katsomaan. Hän koetti parastaan, osoittaakseen kiitollisuutta heidän ystävällisyydestään, mutta sydämessään hän toivoi, että pian menisivät, ja jättäisivät heidät rauhaan.
Lämmin katse kohtasi Almaa syvältä silmistä. Alma kietoi kätensä hänen kaulansa ympäri. »Minä rakastan sinua, John. Ylitse kaikkea. Enemmän kuin mitään muuta taivaassa tai maassa.» »Sen tiedän, armaani.» Hän puristi Alman lujaan rintaansa vasten ja suuteli häntä vielä kerran. »Mutta järjellinen sinun tulee olla, ei mustasukkainen suomalaisuudelle eikä isänmaalle.»
Almalle muistui koti mieleen ja pieni epäilys tahtoi häntä pidättää. Mutta täällä tuntui niin kevyeltä ja vapaalta, ei hän voinut ajatella vielä palaamista. »Jäädään», hän sanoi, »ollaan iltaan saakka!» Nälkä heillä oli ja Almaa väsytti, kun he Vihtakantaan pääsivät. Nymark puhutteli talonväkeä. Heille annettiin erityinen kamari, johon ovi vei suoraan porstuasta.
CONON. Minä rakkauden lähettiläs olen, Minä vanha; mutta kaino on tuo nuori. Auta, Amor, huuliltani tämä sana: Ihanaista Almaa lempii Kilian. ALMA. Hurjat miehet, hurjat vaimot! mitä juonta, Mitä mieletöntä narritusta teiltä, Armottomat, kohtaan Almaa katalaa? ELINA. Totuus kaikki! KASPER. Totuus kirkas!
Viimein sain senverran rohkeutta, että otin Almaa kädestä kiinni ja änkytin samassa: "'Alma, minä rakastan sinua kaikesta sydämestäni, enkä voi ilman sinutta elää; tahdotkos ruveta minun kanssani jakamaan tulevat ilot ja surut, tulevat ne sitte missä muodossa vielä tulevatkin? "Alma punastui punaiseksi kuin leppäkerttu ja kallisti hiljaa päänsä minun rintaani vasten. "'Voi Kalle!
Päivän Sana
Muut Etsivät