Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Se oli suuri helpotus, sillä kun perheessä on kahdeksan lasta, niin on hyvä, kun yksi alkaa taas ansaita itse elatuksensa. Mutta niitä on vielä kuitenkin kolme, jotka eivät tee mitään, nämät kaksi pikku tyttöä ja minun nuorin lapseni, pikku Alfred, jota ilman minä olisin hyvin hyvästi voinut tulla toimeen.
Itse Alfred valvoi tarkkaan lainkäyttöä; kerrankin sanotaan hänen yhtenä vuonna rangaisseen neljääviidettä tuomaria, joiden todistettiin tehneen vääriä päätöksiä. Senpä tähden Alfredin hallitus näytti myöhempien miespolvien silmissä kultaiselta ajalta.
Alfred, Alfred! Elä mene vuonolle! Minun täytyy hänen luo! Päästä minut Asta! Minun täytyy saada vene. Elä mene vuonolle, sanon minä! Ei, ei, minä en mene. Anna minun vain olla. Sinun täytyy leväyttää ajatuksiasi. Tule tänne istumaan. Niin, niin miten tahdot. Ei, elä istu siihen. Anna minun istua tähän. Ei; elä siihen! Kas niin. Ja nyt puhelemme vähän yhdessä.
Mrs Campion sanoo sanomalehdissä nähneensä ilmoituksen vanhan Mr Fletwoden kuolemasta, ja tiedon siitä että Miss Fletwode tämän tapauksen jälkeen oli lähtenyt Liverpoolista New Yorkiin." "Alfred Fletwoden vaimo tietysti palasi perheensä luo?" "Valitettavasti ei vaimo parka!
Aivan niinkuin kaikkien muidenkin. Ei koskaan tapahdu se minussa! Ja minä en tahdo tietää mistään muutoksesta sinussakaan. Minä en voisi sitä kestää, Alfred. Minä tahdon pitää sinut itselleni kokonaan. Sinulla on kauhean mustasukkainen luonne Jos sinä jaat itsesi minun ja jonkun toisen kesken Mitä sitte? Niin minä sinulle kostan, Alfred! Millä sinä voisit kostaa? En tiedä.
Vaan erään asian tahdon sanoa sinulle, Alfred. No? Sinun ei pitäisi olla niin levollinen! Levollinen? Niin. Sinun ei pitäisi olla niin välinpitämätön! Niin varma siitä, että sinä omistat minut! Mitä sillä tarkoitat? En ole milloinkaan, ainoallakaan ajatuksella ollut uskoton sinulle, Alfred! En koskaan silmänräpäykseksikään. Et, Rita, sen minä tiedänkin. Minä tunnen sinut niin hyvin.
Hän yhä vaan tuijotti minuun, ja hänen kasvonsa kävivät vallan vaaleiksi. "Alfred!" sanoin minä, "etkö tunne minua?" Kauhea hämmästys valtasi häntä ja minä arvelin, että hän rauhoittuisi kun kuulisi minun ääneni. Minä tartuin hänen käteensä ja puhuin taas. "Alfred!" sanoin minä Voi, kunnioitettavat herrat! Kuinka voin sanoin selittää mitä kaksi veljestä puhui ja ajatteli tällaisessa tilaisuudessa?
Hän nukkui kasvot ikkunaan päin, mutta peite oli vedetty kasvojen alapuolen yli. Minä säpsähdin kohta nähdessäni hänen tukkaansa ja otsaansa; ja, vaikka luonnoltani en ole utelias, en voinut itseäni hillitä, vaan vedin hiljaa peitteen pois, jotta voisin nähdä koko kasvot. Ja siinä makasi veljeni Alfred Raybrock!
PORMESTARI. Herra isä, kun Hilleri on tyhmä! Ymmärtääkö Hilleri, miten tyhmä Hilleri on? HILLERI. Ymmärrän, herra pormestari. PORMESTARI. Minä painan vielä Hillerin mieleen: ei tippaakaan! Ja Hillerin pitää lähteä täältä pois yhtä aikaa kuin minä. Pyytäisin nöyrimmästi, herra pormestari, että saisin lähteä hiukkasen aikaa ennen kuin herra pormestari. Alfred, kuule! HILLERI poistuu.
Elkäämme siitä enää puhuko. Meidän kesken ei mitään semmoista koskaan voisi tapahtua. Jos sinulta sen pyytäisin, niin tekisit sen paikalla. Hm, Hm! Olen vakuutettu, että sen tekisit. EMMA. Ja ellen sitä tekisi? ALFRED. Jospako et sitä tekisi? Mahdotointa... Siitä voisin panna vaikka kuinka suuren vedon. Koetellaanpas! Ei, elä koettele sitä! ALFRED. Pyydän sinua, rakas Emma!
Päivän Sana
Muut Etsivät