Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Hänen poikansa poika oli Alfred Suuri. Alfred osoitti jo poikana mielenjaloutta ja hyviä taipumuksia. Hänen äitinsä rakasti suuresti kansansa vanhoja sankaritarinoita ja luki niitä usein pojilleen. Kirja, jota hän lukiessaan käytti, oli nidottu kauneihin kansiin ja koristettu kauniisti maalatuilla alkukirjaimilla.
Tee mitä tahdot ... minulta olet aamiaiseni tärvellyt ja ellen saa syödä aamiaista asianmukaisessa sielunrauhassa, ei päivällinen minulle maista. ALFRED. Emme kumminkaan voine peräytyäkään?
Elä istu, Alfred, tässä tuijottamassa vuonolle! Sellainen se on pinnaltaan. Mutta syvällä, siellä kulkee äkeä pohjavirta Vaan Jumalan tähden, elä ajattele syvyyttä! Sinä luulet, että hän makaa tuossa aivan lähellä? Vaan ei, Asta. Elä usko sitä. Sinun tulee huomata, että tässä käy väkevä virta. Mereen asti. Hyvä Jumala, hyvä Jumala!
Minä olen nyt ruvennut uskomaan pahoja silmiä. Varsinkin pahoja lapsen silmiä. Rita, kuinka sinä voit ! Sinä itse, Alfred, teet minusta pahan ja häijyn. Mikä melu siellä on? Katsokaa, ihmisiä juoksee laiturille! Mitäpä se voisi olla? Poikarakit siellä telmimässä taas. Pojat hoi! Mikä siellä on? Mitä he sanovat? Sanovat, että siellä on muuan lapsi hukkunut. Lapsi hukkunut? Pieni poika, sanovat he.
Sillä joku tarkoitus kai siinä lienee. Elämä, olemassaolo, sattuma ei voi olla niin aivan aiheetonta. Niin, kuka voi sanoa mitään varmaa niistä asioista, rakas Alfred? Tosiaan, sinä voit olla oikeassa. Ehkä kaikki menee siis umpimähkään. Hoitaa itsensä kuin ajelehtiva laivanhylky peräsittömänä. Totta tosiaan, niin voi yhtähyvin ollakin. Siltä se ainakin näyttää.
Nyt näen minä, että ylevin tehtäväni, täällä maailmassa on, olla oikea isä Eyolfille. Ja minulle? Mikä aijot olla minulle? Sinulle olen sellainen, joka sinusta pitää? Minä en välitä sydämmesi hiljaisuudesta. Minun pitää saada sinut kokonaan, kerrassaan! Ja yksinäni! Minä, Alfred, en ilmoisena ikänä anna ruokkia itseäni jäännöksillä.
Neiti Asta, ettekö siis todellakaan voi suostua jakamaan onnen ja ilon ja ja vaivat ja vastukset yhden yhden ainoan kanssa yksistään? Minä olen sitä kokenut kerran. Oletteko! Olen, koko sen aikaa, kun veljeni, kun Alfred ja minä asuimme yhdessä. Niin, mitäs kun veljenne kanssa. Sehän on aivan eri asia. Minusta sitä voi sanoa paremmin rauhaksi kuin onneksi. Ihanaa se kuitenkin oli.
Isämme puolesta. Mitä sillä tarkoitat, Alfred? Isä ei ollut koskaan oikein hyvä sinulle. Oo, elä sano sitä! Sanon, sillä se on totta. Hän ei sinusta pitänyt. Ei niin, kuin hänen olisi tullut pitää. Ei ehkä niin, kuin hän sinusta piti. Sehän olikin luonnollista. Ja äidillesikin oli hän usein ankara. Kaikin puolin viime vuosina.
Katso asiaa minun kannaltani, Hugh-raukan vuoksi." Hiljaiseen Margaretaan ei vedottu turhaan. "Niin tahdon tehdä, Alfred," hän vastasi. "Toivon, ettei tämä herra olisi koskaan tullut meitä lähelle," jonka kuultuaan kapteeni puristi kaulustaan lujemmin; "mutta katson asiaa kannaltasi siitä huolimatta.
No mutta Alfred, miten olet voinut kertoa sellaista! Niin, näetkös vaimolleenhan kerrotaan kaikki tyyni. Niin, niin taidetaan tehdä, luulen minä. Ooh, että minä voin istua tässä ja Mikä sinulla on? Hän melkeen joutui pois. Kerrassaan pois joutui hän. Eyolf! Tässä minä istuin ja elin muistoissa. Eikä hän ollut mukana. Oli, Alfred, pikku Eyolf oli taustana kaikessa. Ei hän ollut.
Päivän Sana
Muut Etsivät