Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025


Alinomaa olimme syvällä aaltojen välissä. Vasta sunnuntaina alkoi tuuli maseta. Eräs amerikalainen insinööri, joka oli matkustajissa, sai toki onneksi kettinkejä ruorin ympärille lyödyksi. Vähitellen päästiin tempuelemaan. Great Eastern nousi taas kohdalleen veden päälle, ja kahdeksan päivää siitä kuin olimme lähteneet Liverpoolista tulimme jälleen Queenstowniin.

Nämä uroot olivat, paitsi minua: James Bullard, kotoisin Liverpoolista Englannista, 48 v. vanha; Wily Galecher Grenokista Skotlannista, 30 v. vanha; Jim Darkley Dublinista Irlannista, 25 v. vanha; Lowy Kane Glascowista Skotlannista, 23 v. vanha, ja Mathew Wilson Porista Suomesta, 22 v. vanha.

Hänen tulevaisuutensa olikin varmaksi turvattu, sillä hän sai vaimokseen varakkaan farmarin ainoan perillisen. Bullard sanoi myös saaneensa tarpeensa merielämästä. Hänellä oli säästössä rahoja, joilla hän lupasi ostaa Chicagon läheisyydessä teurastuslaitoksen, kutsua perheensä Liverpoolista ja elää siellä lopun ikäänsä.

Tiedättekö, milloin pääsemme lähtemään Liverpoolista? Siinä kohti passari ei tiennyt enempää kuin minäkään. Hän jätti minun yksinäni. Siis päätin käydä tämän muurahaispesän jokainoassa komerossa ja alotin kävelyni samalla tavalla, kuin turisti olisi tehnyt oudossa kaupungissa. Musta loka, tuo sama englantilainen loka, joka tekee Englannin kaupunkien kadut limaskoiksi, peitti höyrylaivan kannen.

Luulen Margeryn heistä vaan olleen vanha, harmaapäinen vaimo, puettu vanhaan, mustaan mekkoon. Eräs heistä sanoi hiukan näsäkkäästi, että minun hän kyllä olisi muistanut. Olin lähtemäisilläni pysäyspaikalta, kun Liverpoolista tuleva juna saapui. Uteliaana pysähdyin hetkisen, nähdäkseni matkustavaisten tuloa.

Sitä paitse kohtasi minua pieni tapaus, joka poisti joksikin ajaksi laivaelämän yksitoikkoisuuden ja sen sijaan käänsi mieleni ja sydämeni ikävällä kaipauksella entiseen todettuun onnelaani. Minä sain kirjeen Liverpoolista edellämainitulta tohtorilta, hyvältä ystävältäni, samalta, joka minut toimitti Breacin Castleen Itä-Intian retkelle.

Enin osa matkustajia oli noussut kokkapenkerelle katselemaan maisemaa, joka oli täpötäynnänsä verstaiden piippuja, joita näkyi oikealta puolen Liverpoolista ja vasemmalta puolen Birkenheadista. Mersey oli täynnä aluksia, mitkä ankkurissa olevia, mitkä ylöspäin tulevia, mitkä alaspäin meneviä, ja höyrylaivalla oli vain mutkaisia pääsypaikkoja tarjona.

Liverpoolista ei päästä, pohjaltaan pehmeämutaisen meren yli minnekään ei reellä eikä rattailla. Kaikki meret päiväntasaajan yläpuolella ovat kuivina ja setäsi on vankina. Tuuli ei käänny kuuteen kuukauteen. Ja kuin kerran kääntyykin, niin neljänkymmenen asteen pakkanen käy perässä, jäähdyttäen..." Johanna hänet keskeytti, asettamalla etusormensa hänen huulilleen.

Vaikka käteni olivat uutterat, oli mieleni raskaampi kuin kertoakaan voin. Kaikki näkyi kadonneen Stefanin kanssa. Tietoja en saanut hänestä paitsi ne muutamat rivit, jotka hän kirjoitti Liverpoolista, monta pitkää kuukautta sitten. Laivassa olostaan en tiennyt mitään, sillä en koskaan ollut laivaa, enkä merta nähnyt, enkä voinut sitä edes mielessänikään kuvailla.

Tämä on neljäs matkakumppali, joka meidät jättää, sittekuin lähdimme Liverpoolista, neljäs, joka on menettänyt henkensä Great Easternin tähden, eikä matka vieläkään ole loppunut. Mies-parka, sanoin minä, juuri satamaan päästessään, miltei Amerikan rannikoiden näkyessä. Mikä nyt tulee hänen vaimostaan ja lapsistaan?

Päivän Sana

arvellaan

Muut Etsivät