United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Joka alakuloisena sanoo: "En minä voi mitään", hän on yhtä paljon Jesuksen asian pettäjä kuin sekin, joka velttona ja raukkamaisena sanoo: "En minä tahdo mitään tehdä". Mutta kristityille tuleva työ on sangen erilaista hänen sukupuolensa, taipumuksiensa, varainsa, yhteiskunnallisen asemansa mukaan, sen vapauden määrän mukaan, mikä hänellä on ja sen tavan mukaan, mitenkä hänen elämänsä on muodostunut j.n.e.
Useinhan tuo emäntäinen alakuloisena käyskelee, seisoo tulisijan ääressä patansa vaiheilla, mietiskellen äänetönnä. Mutta koska hän taasen pienoisensa luoksi kyykistyy kehtohon alas, silloin säteilee hänen silmänsä ihanasti. Hän iloitsee, koska »kultakäpynen» hänen helmassansa verevänä rikostaa ja reutoo.
»Ei, Paavo», sanoi Niilo, »sitä en voi uskoa; paremmin on sinun hyvä kylvösi juurtunut hänen sydämmeensä, niin on minun toivoni.» Paavo pudisti päätään, mutta samassa Hilja tuli hänen luoksensa sanoen: »Noh, miksi noin alakuloisena?»
"Minä olen taas hukannut itseni ja iloni. Kuinka se nyt taas olikaan?" Mutta ajatukset eivät hänen käydessään totelleet häntä. Alakuloisena hän palasi hotellihuoneeseensa.
Suhteeni ihmisiin nuoruudessa. Minua sanottiin luonteeltani ujoksi, epäluuloiseksi ja helposti loukkaantuvaksi, ja joskus pidettiin ikäisekseni liian alakuloisena. Tämmöinen arvostelu poika-iässä olevista ihmisistä ei ole suinkaan harvinainen, päinvastoin hyvin tavallinen.
"Minä en jaksa täyttää tätä ammattia, ja jos ammatin jaksankin, niin kirkosta en voi vuosittain poissa olla." "Kyllähän meillä on paljo työtä, vaan kun olemme köyhiä, niin emme voi pitää useampaa kuin kaksi palvelijaa. Kirkossa käynninkin voisi niin järjestää että pääsisitte vuoroon", sanoi rouva erinomaisen alakuloisena.
Ikävystyneenä hän näille retkillensä läksi ja alakuloisena hän niiltä palasi. Kaikkialla tapasi hän vain nöyrää alistuvaisuutta.
Kaikkia ja erittäin sinua. Taitaa minunkin tulla. Käytkös joulun pyhinä yhtään meillä? Saa nyt nähdä. Minä tykkään sinusta niin paljo, sanoin arkamielisesti. Hyi, mitäs semmoisia puhut, Kustaa, sanoi hän, lopsahutti minua märällä tumpillaan suun päälle ja juoksi aika hamppua sisään. Vähän alakuloisena menin kouluhuoneesen, istuin paikalleni ja katsoa tuijottelin kirjoihin.
Nuori kun olen, niin näkynen hyvin kokemattomalta asioissa, mutta jos uskaltaisin antaa teille neuvon, niin pyytäisin, ett'ette hätäilisi päätöksissänne; useinkin on apu lähinnä suurimmassa hädässä". "Minulla", vastasi herra Kartmann, alakuloisena pyörittäen päätänsä, "ei ole, luullakseni, mitään pelastuskeinoa.
Kun tuo puhe tuli setä Juho vainajan lesken korville, sanoi hän: "se ei ollut Kanniaisen Juholla ensimäinen kerta". Kun häneltä kysyttiin: "mikä ei ollut ensimäinen kerta?" vastasi hän vaan: "aikapa hänen näyttää". Lautamies ei ollut iloinen tuon tapauksen perästä. Hän oli harvapuheinen ja umpimielinen, ja haki yksinäisyyttä; milloinkaan ei oltu hänen nähty noin alakuloisena olevan.