Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Silloin oli sydämmeni särkyä enkä matkoillani lohdutusta löytänyt. Kumminkin ajatukseni kantautuivat niihin vallattomasti eikä minulla ollut kykyä niitä karkoittaa pois. Pikemminkin, kun tapasin jotakin kotimaan oloja muistuttavaa, takerruin siihen kiinni, en tiedä minkä voiman valtaamana.
"Hän esitti kysymyksen aivan hullunkurisesti ikäänkuin se olisi vaan leikillä tapahtunut. Minä seisoin liikkumattomana, melkein kivettyneenä, mutta heti sen jälkeen käännyin horjuvaa ukko raiskaa kohden, joka haudan reunalla tahtoi rakentaa itselleen uutta kotia, ja sanoin hänelle ajatukseni. "Herra Jumala, kuinka hän suuttui!
Sekö vaan! OLLI. Maunolla on ystävä tässä talossa. Sen tiedätte kyllä yhtä hyvin kuin minäkin. ROINILA. Ystävä? Tässä talossa? Hänellä, murhaajalla? Mies, ajattele vähän, ennenkuin puhut. Tuo on hävytöntä. OLLI. Mitä siitä noin kiivastutte! Itse minun pakoititte ilmoittamaan ajatukseni. ROINILA. Tiesinkö sinulle tuonlaisia päähän pälkähtävän?
Niin, sellainen kuva jäi ystävästäni, kun kuulin hänen kertomuksensa. Sinä pidät minua kovin onnettomana alotti ystävä kertomuksensa ja niinhän minäkin sitä tunnen. Mutta usein myös on ajatukseni ja tunteeni niin turtana, etten käsitä minkäänlaisia tuskia. Ja nykyisin en enää sen onnellisempia hetkiä uskalla toivoa.
Kaarle ei näe Johnia eikä Ernstiä. Olenko valveella taikka pitääkö uni ajatukseni kahleissa? Tuo hävytöin riiviö! ERNST. Seiso, kurja! Mikä minua pidättää, ett'en sinua surmaisi?! Siis kävelet sinä rangaistamatta ympärillä ja sinulla on kuitenkin murha sielullasi!
Joku pyysi olutta; tyttö vei hänelle kannusen ja palasi jälleen paikallensa. Hänen surunsa vaikutti minuun: minä rupesin ajattelemaan lähellä olevaa hetkeä, jona minun piti tapaaman Asjaa, mutta minun ajatukseni olivat huolelliset, ilottomat.
Mutta, niinkuin sanoin, te, kuninkaallinen majesteetti, ette usko prinssillä olleen mitään osaa tässä viimeksi tapahtuneessa murhassa enkä minä aiokaan koettaa heikontaa teidän uskoanne siinä arkaluontoisessa kohdassa, vaan pyydän vakautua samaan uskoon kuin te. Mitä te ajattelette on minunkin ajatukseni ojennusnuorana.
»No niin se on minun ajatukseni!... Tuntui, suoraan sanoen, kuin olisin nähnyt palasen takaperoista maailmaa kuullessani, miten he kaikki vaimo ja lapset vain koettavat purjehtia ja soutaa ja kaivaa ja matkustaa sinun rahasi kuittiin; ja juuri nyt!... Minun täytyy sanoa, velihopea, että minun on sääli Alettea; hän on sekä liian hyvä että liian järkevä tuolla tavoin rusinoilla ja manteleilla syötettäväksi; sinähän et anna hänelle vihiäkään mistään!
Vaikka näet ajatukseni näistä olioista muodostuukin tavallaan vapaasti, niin eivät itse oliot kuitenkaan synny minun mielikuvituksessani, vaan on niillä kullakin oma todellinen ja muuttumaton olemuksensa.
PASTORI. Siihenkö olen sitten tullut että toinen lapsistani minua vihaa, toinen pelkää! ja kuitenkin olen tahtonut vaan velvollisuuteni tehdä velvollisuuteni isänä ja kasvattajana. Olen tahtonut viedä heitä Jumalan tykö. HANNA. Pappa rakas ! PASTORI. Olen tahtonut viedä heitä Jumalan tykö. Olenko siinä menetellyt väärin? Saanko sanoa ajatukseni, pappa? PASTORI. Sano!
Päivän Sana
Muut Etsivät