Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Mut joskus pursi kun pieni on joutunut myrskyhyn, jolt' aalto on airon saanut, mela hukkunut hyrskyhyn ja rikki on purren ruori ja venhoa viimat vie, mi lahtien lainehille vain luotukin varmaan lie Niin silloin Ahtolan impi se astuvi linnastaan ja ulapan ympäri purren hän peittävi kutreillaan: jo taltuvi aaltojen raivo, jo vienona viimat soi ja korjata haapion hauraan merenkulkija koito voi.
Päätös ja sen täyttäminen ovat yhtä naisella, sanoo runoniekka. Niin se myös oli Annallakin. Silmän räpäyksessä hän jo istui pienessä venheessä järvellä ja tarttui tottunein käsin airon pyyryihin, vähintäkään pelkäämättä pimeyttä ja ukkosen jylinää, joka likeni likenemistään.
Siitä valmistivat he, niin hyvin kuin taisivat, veneen ja toiset sill'aikaa vestivät puun haarasta jonkunlaisen airon. Vene vietiin rantaan ja muutamissa minuutissa souti eräs mies siinä prikille, jonne hän tuli onnellisesti.
Piippu oli liivin taskussa ja sen varteen airon ponsi soutaessa niin mukavasti nappasi. Samppa oli pieni miehenkäpiäinen ja kasvoihin katsoen luuli outo hänen aina nauravan, vaikka tuskin hän nauroi senkään vertaa kuin muut vakavamman näköiset. Kun olisi ollut hevosella lähteä, sanoi Samppa seisauttaen aironsa ja pyyhki hikeä otsaltaan. Paljonpa tuolta on kierrosta ja huonot tiet, sanoi Reeta.
Ilta oli tyyni ja hiljainen, loitolla vain kuului airon loisketta vedestä tai jonkin paimentorven surunvoittoinen, pitkäveteinen puhallus. Tuossa hiljaisuudessa, jota lisäsi ensimmäisten syyspimeäin outous, oli jotakin pyhää ja kunnioitettavaa. Sitä kummallisemmalta kuului se kaukainen meteli, joka kaupungista päin tullen häiritsi tätä hiljaisuutta.
Kaupungissa käydessään hän aina muisti kouluaikaansa ja ajatteli entisiä kumppaneitaan. Yhä kiihtyi tuuli. Vihaisina vyöryivät laineet, ja kahden puolen kokkaa räiskähteli vaahtoinen vesi. Kovin painoi tuuli airon lapaa, kun sen vedestä nosti, ja matka edistyi hitaasti. Tultiin perille vihdoin viimein.
UUNO: En olisi minäkään jaksanut, mutta hän luovutti minulle airon, ja toisen vei tuuli. Ja sinä pelastuit! UUNO: Voisihan olla ... en tahdo sitä sanoa omaisistani ... mutta voisihan olla, että he alkaisivat epäillä meitä. LEENA: Epäillä? UUNO: Tai ainakin minua. LEENA: Mutta miten »epäillä»?
Vene kiisi nuolen nopeudella pimeässä, vaikka hiukan onnen kaupalla. James Playfair ei voinut sumulta eroittaa Delphinin lyhtyjä. Häntä epäilytti, mitä snuntaa hänen tulisi noudattaa, sillä niin pimeä oli, että soutajat eivät nähneet airon neniä. Kuinkas käy, herra kapteini? kysyi Crockston. Kaiketi olemme jo soutaneet enemmän kuin puolitoista peninkulmaa vastasi kapteini.
Adelsvärd tajusi sydämensä heltyvän ja lämpenevän, ilman varsinaista aihetta kuten hän itsekseen arveli. Ja sitten hän tunsi kuin uudestaan nostavansa pikku tyttöä maasta ja hänen olemuksensa lävitse kulki hiljaisena väreenä tarve saada suojella ja omistuksen kaipuu. Hän kuunteli airon lotinaa ja veneen suhahduksia viilettäessään tyynen veden halki.
Tämä on ikäänkuin minun syyni, minä pidän häntä kuin häkissä ja se kiusaa minua kovasti. Mutta minä koetan pitää kasvoni tyytyväisen näköisinä, niinkuin en sitä huomaisi, niinkuin ei olisi kiirettä mihinkään. Ja kun purjeet herpoavat ja asettuvat pitkin venettä, otan airon ja huopaan rantaan hänen pitäessään perää. Kun emme ole vesillä, istumme tavallisesti muiden kanssa verannalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät