Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Kaksiosainen pelastuslautta lähti liikkeelle. Hanna ja Koskenalustan Aukusti olivat reippaalla tuulella ja rohkaisivat toistenkin mieliä. Kero-Pieti oli jäänyt yksin rantalautan nurkalle, airon ponnelle, istumaan käsi silmällä. Vasta kun pelastuslautta oli pitkän matkan päässä, näytti hän ymmärtävän, mitä oli tekeillä.
Ja kun katsoin taakseni, hän vaipui. ROUVA VALTANEN: Mutta ehkä hän sitten jälleen pääsi pinnalle, ehkä hän tapasi toisen airon, niin Uuno, toisen airon ... voi menkää, menkää rantaan... UUNO: Toinen airo ajelehti edelläni, minun uidessani jo kaukana, kaukana onnettomuuspaikalta. MARTTA: Miksi et luovuttanut omaa airoasi hänelle? Sinähän olet parempi uimaan...
Oikein; sehän on Tukholman pikku Maria, hän, joka on tenhonnut oman veljeni, ratsumestarin. Millä pirun lailla hänestä on tullut talonpoikaistyttö ja miten hän on tullut Uuteenkaupunkiin? Krenatööri juoksi, huolimatta uudesta sätkäyksestä, tyttöön käsiksi, ja väänsi airon hänen käsistään.
Neljäntoista päivän perästä soutivat isä ja poika tyynellä säällä lahden yli morsiamen kotiin puhumaan häistä. "Teljo niin pyörii allani", sanoi poika ja nousi samassa sitä korjaamaan. Silloin lauta, jolla hän seisoi, luiskahti alta, poika levitti kätensä, kiljahti ja suistui veteen. "Tartu airoon!" huusi isä, nousi ja ojensi airon. Mutta poika, ojennettuaan pari kertaa käsiänsä, jäykistyi.
Hänen oli hyvin vaikea päästä rantaan, hän sousi veneen siltaa vasten niin, että hirret paukkoivat, pudotti toisen airon ja lipesi, kun yritti nousemaan ylös. Matamin täytyi auttaa häntä, ett'ei putoaisi veteen, ja sitte haroa airo sekä sitoa vene kiinni. Jonson oli hyvin humalassa. Hän hoiperteli niin, että tuskin kykeni ollenkaan pääsemään ylämäkeen.
He tahtoivat karttaa koko maailmaa. Heti kun likeni epäiltävä gondooli, pujahtivat he teltan suojaan ja jättivät airon liitämään itsekseen pitkin vedenkalvoa verkkaisen, tumman evän kaltaisena, kiiltävä kuutamonjuova perässä. Kun vihollinen oli sivuuttanut, soutivat he taas vuorotellen.
Airon loiske herätti omituisia kaikuja tässä vesireittien ja kivitalojen sokkelossa, jonka puhki vene pujotteli hieman kolahdellen paaluihin, jotka antoivat kimmoten perään, kiinni sidottuihin herrasgondooleihin, jotka kopeina eivät ottaneet hevin väistyäkseen tuumankaan vertaa, ja pitkiin, laakeihin proomuihin, jotka olivat päivän raadannasta niin perin nääntyneet, etteivät viitsineet liikahtaa.
PANKINJOHTAJA: Niin eikös Valdemar hukkunut siksi, että Uuno tempasi häneltä airon? VALTANEN: Uunon kertomuksen mukaan Valdemar sen hänelle luovutti vapaaehtoisesti. Paljon paljon sinä Valtanen olet kadottanut, kun Valdemarin kadotit! VALTANEN: Kamppailu airosta?! PANKINJOHTAJA: Sano minulle, Valtanen, tiesikö Uuno siitä testamentista, jonka sanoit tehneesi poikasi Valdemarin hyväksi?
UUNO: Juuri sitä mitä sanoin: että veljeni Valdemarin juuri sinä hetkenä sattunutta kuolemaa voi pitää suurena onnena. ROUVA VALTANEN: Nyt hän tunnustaa! POLISIMESTARI: Pitää kuolemaa onnena?! Hyvästi Uuno, hän huusi, työnnettyään airon minulle, ja ikäänkuin kiirehti vajoamaan aaltoihin, ennenkuin minä ehdin tulla tajuihini ja viskata hänelle airon takaisin.
Hän riistäytyi irti, hän katseli vielä ympärilleen keksiäkseen pelastuskeinoa, mutta turhaan, turhaan yhä korkeammalle nousi vesi, yhä nopeammin vajosi alus. Hän heitti airon kädestään. "Kaikki on lopussa, kaikki on lopussa, rakkaani. Sanokaamme jäähyväiset." "Ei, me emme koskaan enää eroa.
Päivän Sana
Muut Etsivät