United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikähän Liisalla ollut sitä asiaa vastaan sen enempää, jos kerran saisi jonkun kotimiehen ottaa, ettei lehmäraukka lypsämättä jäisi... Saisihan tuota kerran koettaa sitäkin, että käy vieraankin pitäjän pappia kuulemassa, ennenkuin kuolee ... ainahan niitä oman pitäjän pappeja saa kuulla ... ja jos tuosta jotain apua lähtisi syntiselle ihmiselle...
"Jaa jaa," mumisi Heikkilä, "taitaa kyllä niinkin olla, mutta ainahan tuon ikäinen poika sentään voi jotain toimittaa." Heikko ja huono raasu, ajatteli hän sitte katseltuaan poikaa, ei totta tuommoiselle kannata kallista palkkaa maksaa. "Kuules Jussi! etkös sinä tulisi meille rengiksi?" Jussi ei tiennyt mitä tähän oikein pitäisi sanoa hänkö rengiksi? sehän oli aivan tavatonta.
Tuttavako? kuinka niin? Kuinka neiti noin katselee ympärilleen. Ei minulla ole mitään erityistä tuttavaa. Oletteko aivan yksin täällä? Siihen ei Antti saanut vastausta. Aikooko neiti vielä kauan viipyä täällä? En minä ainakaan vielä aio lähteä. Ettekö tule kävelemään, siellä on varmaankin hyvin kaunista tuolla metsässä? Ainahan saapi kävellä, minä olen tullut tanssimaan. Se taukoo juuri nyt.
Ei... Mutta ei siitä vielä sen pitemmälle päässyt, kun Hilkka kainosteli... Mutta sanoi se toki jo jotta: ei hän tiedä... Niin jotta ei se ollut järkiään kielto. Ka niinhän ne kaikki tytöt sen myöntymisensä alottavat... Sillä tavallahan se tääkin minun nykyinen akka sanoi sen suostumisensa. Ka ainahan se akkakin tarvitaan näin naima-asiassa.
"Kun olisi kerran päässyt kesään, olisi toivoa elää, sillä ainahan maa kesällä karvanen on, ja seassa on paljon semmoista, jota suolan kanssa saattaisi syödä ja ne olisivat toki paljon parempia kuin mehuttomat oljet", kuultiin Juusen usein sanovan 1868 vuoden talvella. Niin koetettiin elää kesää odotellen toivossa, niinkuin ainakin parempia ja lihavempia aikoja odottaessa.
"Ka, Risto. Tuhat tulinen, kun en sitä tuntenutkaan, kuinka sinä nyt olet niin viinissä vaatteissa?" "Ainahan niitä vaatteita löytyy, kun tosi tarve tulee", vastasi Risto rehevästi. "No, mitä sulla on asiaa nyt Risto?" "Tuota, minä arvelin kysyä, tuota tuota, ottaisitteko minun rengiksi?" "Rengiksi! no, joko sinä aijot ruveta työntekoon, ja mitä työtä sinä osaat?"
Ei hän kuitenkaan mitään maininnut ... ehkei se sitä kuitenkaan uskoisi ja sanoisi unen näöksi eli miksikä muuksi tahansa ... ainahan se sanoja löytää. Ruokaa pois pöydältä korjatessaan sanoi Liisa saaneensa jäniksen. Eipähän ole malttanut olla käymättä minun pyydyksilläni, ajatteli Matti, mutta ei sanonut muuta, kuin kysyihän hetken päästä, mihin rautaan se oli käynyt...
Kaikki kääntyisivät meidän puoleemme, kaikki kävisi kättemme läpi, ja ainahan siinä silloin meillekin jotakin jäisi, hehehee.
Sameankiiluvat silmät tuijottivat jäykästi Olaviin. »Olisi pari sanaa sulhaselle jos olisi aikaa kuulla?» sanoi mies paksunkäreällä äänellä, sikaari yhä hampaissa. »Miksikäs ei ... ainahan sitä ... en edes tunnekkaan...?» Olavi vastasi.
»Ei kuin viisikymmentä.» »Pitääkö työtä tehdä?» »Ei nuo ole kovin ankarasti ajelleet työllekään. Ainahan sitä omastakin halustaan jotakin tekisikin, kun olisi terveyttä. Eihän se aika kulu työtönnä.» »Eihän se oikein kulu.» »Onko muita siinä talossa?» »On toinenkin, mielipuoli. Sen paimennapa olen parhaastaan ollutkin.» »Onko pahastikin hullu?» »Aikatavasta höpsii runsaastikin.» »Ei ole raivo?»