Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Välistä istui hän silmäillen Bengtiä, huulilla salaperäinen hymy, joka kuitenkin heti haihtui, niin pian kuin hän kohtasi Bengtin ihmettelevän katseen. "Mikä hänen on?" ajatteli Bengt, "millähän uusilla keksinnöillä hän nyt aikonee hämmästyttää minua?"
Sitä Liisa-nimistäkö se Vatanen sitten aikonee!» »Eikö tuo sitä!» myönsi emäntä, ja Anna Liisa arveli siihen: »Ka väittääpä tuo Liisakin Jussin laiselle miehelle, vaikka on kierosilmä. Ei se Jussikaan sen parempia saa.» Talon väki ei pitänyt siitä huomautuksesta, ja sen johdosta syntyi tovin äänettömyys.
Ja tästä syrjäisestä erämaan pappilasta kohosivat ylistyksen sävelet riemukkaasti taivasta kohti, yhtä voittoisasti, yhtä varmasti kuin lintujen jouluvirren kaiku aina Jumalan istuimen luo. Kaksi henkilöä oli pysähtynyt kadunkulmaan puhelemaan. Sehän tulee kokous tänä iltana Montellien luona virkkoi toinen, muuan vanttera rouva, eloisine ruskeine silmineen Fredriikka aikonee luultavasti sinne?
Toinen poika oli mennyt vävyksi ja asui vaimonsa kotitalossa. Tyttäret olivat myös naimisissa, niin että jäljellä oli vain nämä kaksi miestä, kumpikin tyyniluontoisia. Tuomaallakaan ei ollut vaimoa, sitä ei hän tullut ottaneeksi kirappaluontoisen äitinsä eläessä, sille vastukseksi, ja nyt epäilytti, miten lienee, kun ei isä käske, jos itse aikonee hakea.
Sinua öillä unelmoin, sinua päivät päästänsä ajattelen, ja painuen Karin syliin pillahti Annikki katkeraan itkuun. Mitä itket? Itken sukuni surkeutta, ja oman mieleni aavistuksia itken. Kun niin isot lunnaat tahtoo, mihin vielä aikonee myydä, toiselle eikä sinulle. Toteutukoon aavistuksesi, silloin tartun tapparaani ja isken, vaikka kehen sattunee.
Jos kannattaa sen tähden kyykistyä, niin tuossa se on nokkanne edessä; jos ei, niin olkoon se ensi löytäjän oma. VIOLA. En mitään sormust' antanut ma hälle. Mit' aikonee hän? Taivas varjelkoon, Ett'ei lie muotooni hän hurmastunut! Hän hellän katseen minuun loi, niin hellän, Kuin silmä rammannut ois kielen hältä; Niin puhui sekavin ja katkosanoin.
Aikonee Amerikkaan tämä vanhempi poika, jatkoi isäntä, ja nuoremman mieli tekee kauppakouluun. Saisivat sitte mennä mihin kummankin mieli tekee. Vai niin! Nyt toi emäntä kahvia. Tuvanoven aukeamasta näkyi kylän ihmisiä jo istuvan penkeillä ja kuului muutamain vanhain miesten keskustelua heinämadoista. Saarnaaja joi kahvinsa ja meni alottamaan.
Hän ottaa niistä yhdet, kaikkein pienimmät ja asettaa ne eteensä pöydälle. Sitten hän hakee toisesta laatikosta pienen messinkialasimen ja hyvin pienen pikkaraisen vasaran, ja puukkolaatikosta hienokärkisimmän puukon ja viilalaatikosta viilan, joka on ohut kuin vieteri, ja asettaa nekin eteensä pöydälle. Ne kalut on hänellä käsillä aina, kun hän korjaa seinäkelloja. Mitä aikonee hän niillä nyt?
Saanko minäkin kerran maailmassa valvoa mieleiseni ääressä? Odottaa hänen heräämistään? Kun nukkuisi oikein levätäkseen. Kuinka oli koskessa kaunis, kuin suuri haltija usvaisena iltana! Tuli ottamaan, niinkuin ilmassa lennättäen tähän toi. Minne aikonee tästä viedä? Ottaako vielä edemmäkin, vai tähänkö jättää? Tehköön, mitä tekee! Vaikka tähän jättäköön, vaikka haihtukoon kuin haltija ilmaan!
"Voi, voi!" huokasi Lyyli itkien, "mitä hän aikonee tehdä. Minä näin hänen kasvoillaan ja tunsin äänessään jotakin ilkeätä ja kavalaa. Voi! Hän ei ole enää minulle isä, hän on vierasta hirmuisempi. Se on viinan ansio!" Hän jäi kammariinsa yöksi, joka hänestä tuntui i'ankaikkisuuden mittaiselta. Isäntä meni vieraansa luokse nauraen. "No, miten ovat asiat?" kysyi Matti.
Päivän Sana
Muut Etsivät