Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
SATURNINUS. Se hauska oli toitaus, hyvät herrat, Mut nuorikoille liian aikaista. BASSIANUS. Lavinia, mitä sanot? LAVINIA. Mulle ei: Kaks tuntia jo valveill' olen ollut. SATURNINUS. No, joutuin tänne hevoset ja vaunut! Sitt' erän pyyntiin! MARCUS. Mull' on koirat, Jotk' ylös saavat karjaan pantterinkin Ja korkeint' äkkijyrkkää nousevat.
Julia kysyi: "Eikö Arvidin puhe ole tuottanut teille tavattoman hyvää ruokahalua, joten toivotte aikaista illallista päästäksenne pikemmin maata?" Tämän kaikki myönsivät. Eräänä päivänä kun Julian kanssa istuin työskennellen auaistun akkunan ääressä, ruusukasvi oli välissämme olevalla pöydällä ja me kauan olimme istuneet ääneti, sanoi Julia: "eikö sinun mielestäsi?" ja samassa hän vaikeni.
Iisakki ei oikein tiennyt, oliko hän jo ollut hereillä ennen laulua, vai siihenkö hän vasta heräsi. Kaiketikin mahtoi vielä olla liian aikaista nousta ylös, koska suu maistui vielä niin unelle. Hän kääntyi seinään päin mukavassa rautavuoteessaan ja aikoi nukkua vielä jonkun tunnin. Unta ei kuitenkaan kuulunut tulevaksi, eikä voinut olla ajattelematta.
Se oli vanhain aikaista tanssia, joka oli jo syrjäytynyt siinä määrässä, että sitä ainoastaan harvinaisuutena vielä käytettiin vanhain huviksi. Ja huvitettuja he olivatkin. Tämä heidän mielitanssinsa vei heidät ikäänkuin lähemmäksi mennyttä aikaansa. Siinä selvimmin pyöri ja pujottausi esiin vanhat muistot, nuoruuden mielialat.
Ei liene myöskään yleisessä mellakassa niin tarkkaan kuultu Martta-rouvan manauksia, sillä yhä vaan ryskytettiin honkaista porttia, niin että se ulvahteli liitoksistaan. Ulos noita-akka! huusivat hurjimmat ja muutamat olivat jo alkaneet heittää sytykkeitä portin eteen. Martta-rouvalla oli kaksi kömpelöä Kustaa I:n aikaista kanuunaa, joista toista kutsuttiin Haukaksi, toista Kyyhkyseksi.
SIGURD. Oikeassa olet; olisi liian aikaista; istukoon hän vielä itsekseen. Niin vahva oli hän vielä eilen, nostaessaan Thorolf'in ruumiin hartioilleen; vahva oli hän hautaa kaivettaissa; mutta kun viimeinen hänen pojistaan sinne laskettiin ja multaa sekä kiviä heitettiin niiden päälle, silloin suru hänen voimansa mursi, silloin hän masentui.
Kehen hän on rakastunut? MARTHA. Ei minun tietääkseni kehenkään. Aikaista tuo vielä olisikin Maijulle naimisiin mennä. Ennättää siihen lystiin aina. Koti tässä hyvä, ei muuta kuin olla lellottaa. TEUVO. Niin, vaan muistaakos Martha, kuinka Kantelettaressa sanotaan: »Vesille venosen mieli tervatuiltakin teloilta. Neidon mieli miehelähän kultaisestakin kodista»? MARTHA. Onhan niitä aina hupsuja
Dalgettyn täytyi tätä viittausta noudattaa, vaikka vielä oli aikaista; mutta niinkuin taitava sotapäällikkö hän käytti kuitenkin hyväksensä jokaisen hetken, jonka asianhaarat vielä sallivat. »Luottaen kunniasanaanne», lausui hän täyttäen pikarinsa, »juon teidän terveydeksenne, herra Duncan, toivottaen pitkää jatkoa kunnialliselle suvullenne!» Huokaus oli herra Duncanin ainoa vastaus. »Niinikään, rouva», jatkoi soturi, niin joutuisasti kuin mahdollista täyttäen pikarinsa uudelleen, »juon kunnioittavaisesti teidän terveydeksenne, toivottaen, että kaikki hurskaat toivonne täyttyisivät.
"Tosin ei, vaan on liian aikaista antaa hänet toiselle!" "Olet, mieheni rakas, kovin julma, sehän on oma lapsesi." "Ei, äiti kulta, nyt olet väärässä. Jos tyttäremme, vielä ennenkuin hän on itkenyt silmiään kuiviksi, huomaa olevansa rikkaan ja mahtavan miehen vaimo, on hän tointuva surustaan kuin unesta ikään, ja Jumalaa sekä meitä kiittävä, usko minun sanaani!" "Jumala suokoon!"
KNOX. Sentähden ettet minua vielä tarvitse. RUTHWEN. Kyllä, Knox, sinä et tiedä miltä tuntuu maata unettomana ja katsella elämäänsä. Sinun olisi pitänyt tulla, Knox! KNOX. Oli liian aikaista. RUTHWEN. Liian aikaistako? Mitä sillä tarkoitat, Knox? KNOX. Kun olet niin pitkälle päässyt että tahdot kuolla, Ruthwen, silloin minä tulen. Sinä erehdyt tautini suhteen, Knox.
Päivän Sana
Muut Etsivät