Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Ja juuri äsken seisoi hän tuossa kunnaalla, katsahdellen Arnoon. VARRO. Ahaa! onpa poika niinkuin vähän levoton; niin niin, nyt tulkoon löylyä kaikkialta. RACHEL. Varokkaasti kuitenkin; sillä vaimo, kaiken tämän murheellisen häiriön syy, astelee edestakasin tuolla santasella käytävällä ei kaukana tästä. VARRO. Peijakas häneen! Kuitenkin on hän kaunis tyttö, kaunis!
PASANTERI. Parhialan tyttären minä näin. ONNEN HERRA. Teidän tyttärenne oli ennemmin ja meni käymään tuolla valkoisessa talossa. PASANTERI. Ahaa! No, mitäs kapteeni hänestä tykkäsi? ONNEN HERRA. Hän on hyvin hauska ja herttainen ja kaunis. Minä rakastan häntä. PASANTERI. Ohohohoh! Mutta mitäs kapteenin mamma sanoo? ONNEN HERRA. Mamma sanoi tänään, että tuo tyttö Wilhelmin pitää saada rouvakseen.
Kenties hän on rikokseen osallinen! Ahaa, tyttö, tokko nyt Sivelinit sinusta huolivat, kun näitä kaikkia saavat kuulla! "Tule sitten sisään. Ville", sanoi Hovilainen, astuen pihassaan alas kärryistä, "saamaan vähän hyväntekiäisiä". Miina ja Lydia olivat sangen uteliaat kuulemaan miten käräjissä oli käynyt.
Tottahan: milloinkaan, juuri milloinkaan minä en ole ollut ilman rahaa! Minulla on työtä täällä lähellä ... siitä minä tienaan rahaa. Mimmi huudahti: Ahaa ... teillä on rahaa? Mikä te olette? Kukkelman vastasi: Mikä olen? Minä ... byggmestari! Minä ... osaan bykätä ... yhtä hyvin kuin mikä mestari tahansa... Ja kaikkia minä osaan. Sellaisesta saan kyllä rahaa.
No, siitä on tietysti kiinni pidettävä . Voi, jos tulisivat kohta Ahaa, siinä ne ovatkin. Takki päälle. Nora. Tahdon ylös jälleen. En tahdo mennä pois niin aikaiseen. Helmer. Mutta Nora-kulta Nora. Oi, minä rukoilemalla pyydän sinua Torvald; minä pyydän sinua niin sydämmellisen hartaasti, ainoastaan yhden tunnin vielä! Helmer. Ei minuutiakaan, armas Norani. Sinä tiedät, mikä välipuhe meillä oli.
Herranne on siellä sisällä noitien vankityrmässä, vastasi toinen. Ahaa! jupisi kysymyksen tehnyt. Sama mies, joka seisoi Vanloon vaunujen ovella, kun Inkeri ja Elli olivat päässeet niihin turvaan, astui sisään. Armollinen herra, sanoi hän, minä olen etsinyt teitä ilmoittaakseni... Mitä on asiaa? Mynher, kuiskasi palvelija, sanottavaani eivät muut saa kuulla.
Te sanoitte siis: niin totta kuin nimeni on Bonacieux! anteeksi, että keskeytin; mutta minusta tuntui kuin tuo nimi ei olisi minulle vallan tuntematon. Mahdollista kyllä, herra. Minä olen teidän talonisäntänne. Ahaa! sanoi d'Artagnan, nousten puoliksi seisovalleen ja kumartaen hänelle, vai olette isäntäni? Olen herra.
Oma syynne, oma syynne, puhui hymyillen Fanarin. Kyllähän minä olisin ... mutta ei ole hyvä pistää näppiänsä... Ja molemmat nauroivat epäluonnollisesti. Ahaa, ruhtinas, tehkää hyvin, sanoi Fanarin nähtyään Nehljudofin ja nyykäyttäen poistuvalle kauppiaalle vielä kerran päätänsä, vei Nehljudofin omaan jäykkäkuosisesti sisustettuun työhuoneeseensa,
"Ahaa, maisteri Lahja! Nöyrin palvelianne; kuinkas kuuluu?" "Hyvin, Luojan kiitos, terveyden suhteen; Kuinkas, herra luutnantti, itse voitte?" "Kuin helmi kullassa. Herra maisteri kentiesi vielä on rovasti Haborg'illa?" "Olen, minulla on vielä se onni." "No, tuopa on hupaista; saanhan toki kuulla jotakin uutta kotipaikaltani.
SYLVI. Elä pelkää. SYLVI. Ahaa, veijari!
Päivän Sana
Muut Etsivät