Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. toukokuuta 2025
Hän suuteli kunnioittavasti rengasta ja sen epätäydellistä kirjoitusta. "Se on periytynyt suurelta kuninkaaltamme Teoderikilta ja sitten rakkaalta pojaltani Wargsilta. "Tämä on Adalgotin oma. "Se on hänen paras perintönsä. "Toisen puolen rengasta ja siinä olevaa kirjoitusta annoin pojan mukaan silloin, kun lähetin hänet pois.
"Yhtä olisin tahtonut kuulla vielä mieluummin kuin riemulauluasi", sanoi Teja hiljaa Adalgotille. "Mitä, opettajani?" "Prefektin kuolinhuutoa. Valitettavasti lähetit hänet Manalaan vain laulussa." Goottisoturit huusivat Adalgotin luokseen ja pidättivät häntä kauan, sillä Totilan taistelutoverit osasivat antaa arvon tälle laululle.
Päässä oli hänellä vain laakerinoksa, jonka Totila oli ottanut Adalgotin seppeleestä ja pujottanut morsiamensa mustaan tukkaan. Hänen kauneutensa, hänen pukunsa poimujen ja liikkeittensä rytmi muistutti musiikkia. Hän ojensi ääneti kätensä pohjoismaiselle sisarelleen. Tämä heitti roomalaisnaiseen terävän eikä suinkaan ystävällisen katseen.
Kaukana vihollisten keihäiden ja sotamerkkien toisella puolella hymyilevä, ihana meri, jonka hehkuvaan sineen auringon tuliset säteet taittuivat, aukeni germaanien silmien eteen. Kuningas Teja seisoi solan suulla Adalgotin vieressä, joka kantoi Teoderikin sotalippua. Sankarikuninkaassa pääsi taas runoilija hetkeksi valloilleen.
Kreivi Torismut riensi iloisen näköisenä yhdessä Adalgotin kanssa kuninkaan telttaan ja huudahti: "Minä tuon luoksesi vanhan ystävän oikeaan aikaan, kuninkaani." "Hän muistuttaa", puuttui Adalgot puheeseen, "kuningastiikeriä, joka esiintyi viimeksi sirkuksessa antamassasi näytännössä. "En ole koskaan nähnyt sellaista yhtäläisyyttä ihmisen ja eläimen välillä."
Lähinnä olevat kaksi illyrialaista kuningas tappoi. Teja, Aligern, Guntaris, Hildebrand, Grippa, Wisand ja Ragnaris riensivät parhaansa mukaan solalle päin. Täällä raivosi jo taistelu. Alboin ja Gisulf olivat täällä johtajia. Alboin oli osunut raskaalla, teräväsärmäisellä laavakappaleella Adalgotin lonkkaan, jolloin tämä lankesi hetkeksi polvilleen.
"Oi ei se liikuttaa minua se muistuttaa minulle "Minä lähden mukaan." Kuningas lähtikin heti kreivi Tejan, Adalgotin ja lukuisan seurueen saattamana pieneen Taginaen kaupunkiin, jonka yläpuolella, jyrkällä, metsäisellä vuorella sijaitsi Valeriusten luostari, missä Valeria edelleen oleili. Hän ei enää pelännyt sitä. Hän sekä ulkonaisesti että sisäisesti oli tottunut siihen.
Näiden takana Visandin veli, Tarentumin kreivi Ragnaris ja neljä muuta kreiviä, kaikki hänen sukulaisiaan. Seuraavassa rivissä seisoi kuusi miestä, sitä seuraavassa seitsemän ja niin edespäin kymmeneen saakka. Sen jälkeiset miehet olivat järjestetyt kymmenmiehisiin riveihin. Vakis, joka oli solassa Adalgotin kanssa, antoi kuninkaan viittauksesta merkin goottilaisella sotatorvella.
Ne ovat Adalgotin, mutta sinä saat käyttää niitä tarpeisiisi. Ne riittävät Roomaan saakka. "Ota mukaasi myttynen tuoksuavaa vuoriheinää Iffingerin rinteeltä ja pane se öiksi pääsi alle. Silloin nukut hyvin.
"En tahdo", sanoi hän sivellen Adalgotin kutreja, "liian aikaisin synkentää kansamme nuorimman ja parhaan laulajan harpun iloisia säveliä". "Olkoon niin", sanoi kuningas. "Surusi on minulle pyhä. "Mutta salli minun käyttää hyväkseni uudistettua ystävyyttämme. "Lähden huomenna Taginaeen morsiameni luo. "Lähde mukaani jollei sinusta ole paha nähdä minua onnellisena roomalaisnaisen rinnalla."
Päivän Sana
Muut Etsivät