Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Adalgotin silmiin valahtivat kyyneleet, kun kuningas muistutti häntä hänen nuoresta vaimostaan. Hän meni aivan Tejan eteen ja laski kätensä hänen olalleen. "Eikö ole toivoa? Hän on niin nuori." "Ei ole toivoa", sanoi Teja, "sillä taivaasta ei tule pelastavaa enkeliä. "Muutaman päivän perästä nälkä alkaa ahdistaa. "Silloin minä teen nopean lopun.
Varovaisuuden vuoksi hän lähetti etteivät bysanttilaiset voisi tehdä odottamatonta sivuhyökkäystä kreivi Torismutin, lipunkantaja Visandin ja nuoren Adalgotin ratsastavien sajonien kanssa tiedustelumatkalle. Mutta jo seuraavana päivänä he saapuivat takaisin.
Furius Ahalla kaatui ratsultaan kuolleena, sillä kuningas oli heittänyt keihäänsä sellaisella voimalla, että se tunkeutui kultakilven ja panssarin läpi suoraan sydämeen. Keihään varsi katkesi iskusta. Mutta kuningaskin vaipui kuolevana Adalgotin syliin. Korsikalaisen keihäs oli sattunut hänen rintaansa aivan kaulan luona.
Hengestäni saan kiittää tätä laulajaa." Hän laski kätensä Adalgotin pään päälle. "Armottomasti hän löi maamiestäsi Pisoa, virkaveljeään Apollon palveluksessa, taitavasti runoileville sormille rangaistukseksi siitä, että nuo sormet olivat kai kirjoittaneet Valerialleni monta runoa ja sama käsi yritti heittää tappavan raudan minua kohden."
"Tässä, herra kuningas, ota tämä käärö ja lue se. "Siinä on Adalgotin ja Goton kohtalo; menneisyys ja tulevaisuus, sanoi isoisä." SEITSEM
"Mutta kun hän oli tullut asekuntoiseksi ja kun minä huomasin, että Rooman linnassa vallitsi lempeä ja oikeudenmukainen kuningas, joka voitti tuon helvetillisen prefektin, kuten aamun jumala yön jättiläisen, silloin lähetin nuoren Adalgotin kostamaan ja kerroin hänelle, että hänen oli kostettava jalon aatelismiehen, sukumme suojelijan puolesta, hänen julmalle vainoojalleen ja tuhoojalleen Cethegukselle.
Kantajat nostivat taas paarin maasta ja kulkivat hitaasti ja juhlallisesti torvien äänen, kuolinlaulujen, ja Adalgotin harpun hopealta helähtävien kielten kaikuessa meren rantaan. Ilta-aurinko loi jo kultansa meren aalloille. Aivan Tejan jälkeen kannettiin korkeata, purppuralla verhottua valtaistuinta, jolla Didrik berniläisen komea ruumis oli.
"Sinne sinunkin on lähdettävä viemään tärkeätä sanomaa. "Hunibad tulee oppaaksesi ja suojelijaksesi. "Sido jalkojesi alle vahvat pyökinkuorijalkineet, sillä tiesi on pitkä. "Rusko-koirani saattakoon teitä. "Ota tuo vahvasta pukinnahasta ommeltu kukkaro. Siinä on kuusi kultarahaa, jotka ovat vielä jäljellä Adalgotin isänne jättämästä omaisuudesta.
Missä viipyy juomanlaskijani Adalgot? "Tule! maistakaamme vielä kerran pikarista, Valeria. Juokaamme goottivaltakunnan onneksi." Hän kohotti pikarinsa. Mutta hän ei ehtinyt vielä viedä sitä huulilleen, kun hän näki Adalgotin juoksevan huutaen portaita ylös ja Tejan seuraavan hänen kantapäillään. "Kuningas Totila", huusi Adalgot hengästyneenä, "valmistaudu kuulemaan kamalia sanomia, rohkaise "
Mutta melkein samalla hetkellä taistelun mellakka vaikeni solan luona, jota Adalgot oli puolustanut sankarillisesti ja kuolemaa pelkäämättä, tuottaen kunniaa kuninkaalliselle soiton ja asetaidon opettajalleen Tejalle. Sillä Adalgotin takana seisovat Hildebrand ja Vakis huusivat äkkiä: "Katsokaa merelle! Meri! Lohikäärmelaivat! Pohjolan sankarit! Harald! Harald!"
Päivän Sana
Muut Etsivät