Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Enkä minä älyä, mikä niissä lie vika kaikissa painettavissa, kun ei ne passaa. Mutta minä esitän semmoisen, jossa ei pitäisi olla vikaa mitään, minä ehdotan, että me työn kaunistukseksi alamme alusta ja painatamme Aapisen. Aapisen. Se oli jotakin uutta. Ja se saavutti heti suosiota.
"Odottakaa lapset toki vähäisen, tuossa paikassahan se isä on sisällä", sanoi äiti. "Joutaa nämä odottamaan, kun ovat niin villissä, että pahki lentävät joka paikkaan", mutisi Inka Pieta. Setä kuin oven raotti, niin heti käsiksi hyökättiin ja alettiin kysellä. "Toiko isä aapisen? Isä! Toiko isä?" Tiedusteli Hilma kädestä nyhtäen isää.
Päivä kuitenkin päättyi suloisella evankeliumilla, kun äiti lopuksi sieppasi Aukustin edestä aapisen, löi loppasi sillä Aukustia päähän ja sanoi: »Saat minun puolestani kasvaa kuin ovampolainen ja papiaani.» Sen Aukusti ymmärsi niin, että hänen niskatukalleen tuli ikuinen rauha.
Hän antoi aapisen, jossa oli suuri kukko viimeisellä sivulla, vaan kuvakirjan sijaan antoi hän Uuden Testamentin ja kaupantekiäisiksi suuren kuvapaperin, joka Johanneksen mielestä oli enemmän arvoinen kuin kaikki kirjat yhteensä kirjakaupassa. Kirjat toisessa kädessä ja toisessa pienet rahat, jotka hän oli takaisin saanut kauppaa tehdessään, lähti Johannes iloisesti ulos.
"Saatpa kyllä painetun aapisen kukkoineen, sinä pikku narri, sen olisit saanut minun avuttanikin. Elä tuhlaa kalliimpia toiveitasi näin mitättömiin. Vasemman käden keskisormi!» "Ei, kanto, nytpä ei olekaan minulla enää mitään toivomista ... vaan odotapas sentään! Isä käy kankeaksi paljosta pöydällä istumisesta jalat ristissä. Hänen pitäisi ratsastaa. Lähetä hänelle kaunis hevonen!"
Silloin kolmikannassa rymistettiin taas pirttiin, istuttiin penkille, kädet helmoihin ja katsottiin myötään kattoon lamppua. Siinä sitten tuumittiin mitä saavat tuliaisia. Hilmalle isä oli luvannut tuoda aapisen, semmoisen punakantisen kuin Elsallakin oli ja jossa oli kukko lopussa. Helli vain odotti "hirveän paljon" makeisia, "vittiinkin kymmenen viititoitta paljon." Elsa ei tiennyt mitä hän saa, vain jotakin hänkin arvasi saavansa.
Tyytymättömän näköisenä ja hitaasti painoi hän aapisen kiinni, ja pisti sen jälleen nurkkahyllylle. "Ei se tuo makiaista, jos kuinkakin lukisin ... he waan kaikin minua narraawat", kuulin hänen itsekseen sipisewän. Sitten pani hän jälleen maata, ja pian hänkin nukkui. Nyt nukkuiwat kaikki huoneessa olijat, mutta minä en.
"Sehän on warsin hywä, kun osaa lukea; mihinkä asti osaat?" "Aapisen ja käskyt katekismuksesta ulkoa, tawata ja koko sanalta lukea sisältä." "Onpa sitä siinäkin niin pikku tytölle kuin sinäkin olet." "Onko se tosi, että aapisen kukko tuopi makiaista, kun lukee ahkerasti?" sanoi tyttö ja katsoi weitikkamaisesti minua taas silmiin. "On se tosi ... kyllä se tuopi." "Mistä te sen tiedätte?"
Lempeänä, juhlallisena liikuskeli mieli. Hän otti orrelta päreen, halkasi siitä pitkän tikun kirjatikuksi, pani sen paikoillensa, aapisen päälle ja asetti sitte vielä pannun hiilille. Juhlakahvit käski mieli tapauksen kunniaksi keittämään.
Hän laski sentähden kätensä Tapanin olkapäälle ja kehotti: "Mutta jospa rupeisit nyt tekemään niitä pieniä kirjaimia mitä siinä mallin alimaisessa osassa on. Ne ovat saman nimisiä kuin siinäkin ylä-osassa. Niiden nimet saat kiinni kun muistat Aapisen tapulan. Muistathan sen?" "No, jo toki.
Päivän Sana
Muut Etsivät