Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Caxi Neljättä Kymmentä Satua, Suomalaisiin Runoihin Käätty Vuonna 1774. Johannes nauroi. «Onko tuo oikein totta?« kysyi hän. «Se on satu«, vastasi äiti. «Onko kirjassa monta satua?« «Kaksi neljättä«, vastasi äiti. Johannes otti kirjan, katsoi siihen. A-n ja i-n hän tunsi. Vihdoin rupesi hän katkerasti itkemään. «Voi, kun en osaa lukea!« Ja nyt juoksi hän aapisen luo.
"On minulla, minä sen silloin ostin ... se maksoi kaksikymmentä penniä." "Näytäpäs minulle se!" Huoneen perinurkassa oli pieni wuode, sen yläpuolella oli pieni nurkkahylly. Ketterästi juoksi tyttö sinne, nousi wuoteeseen, sieppasi punakantisen aapisen hyllyltä ja toi sen minulle. "Noin koreat kannetkin siinä on, ja kukko se wasta komea on", sanoi hän aapista minulle ojentaessaan.
Ja sitte otti hän jo aapisen ja varustautui. Selaili sitä toki vielä, varmistui omasta taidostaan toistamiseen. Mieli aivan yleni. Nenänsäkin hän pyyhki esiliinan kulmalla, ja etsi semmoista paikkaa, missä olisi isoja, tuttuja kirjaimia. Mutta Manasse seisoi kuin piinapenkissä. Nyt hän oli jo selvillä asiasta.
Ja meillä hankit aapisen, Sä suuri piika uusi, Ja tavuun liitti toisehen Sun murteellinen suusi, Luther'in virret veisaelit, Ja taikauskot unhottelit, Sait tuttavakses piplian, Sait uskon yhteen Jumalaan.
Elämä ei ehkä ollutkaan niin ikävätä kuin miltä se eilen illalla tuntui... Pirttiin tultuani panin kummilta saadun paidan ja hameen päälleni. Toinenkin ehyt paita minulla oli. Se oli äidin ompelema. Sen käänsin kauniisti laskoksille ja panin nyyttiin. Ja sen päälle asetin sitte aapisen, katkismuksen ja äidin virsikirjan. Matara tuli katsomaan, mitä minulla oli nyytissä.
Päivän Sana
Muut Etsivät