Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Ei se auttanut että Aagot kärsivällisesti ja sävyisästi kierteli silkkilangan näiden rajujen ynseäin rautaisten tahtojen ympärille, se päivä oli kuitenkin tuleva, jolloin ne tulisimat särkemään Fenrisinkin kahleet. Lauri oli, niinkuin jo on mainittu, ollut renkinä talossa, ennenkuin hän isännäksi tuli.
Mutta tuo vieno, räikeä jäänhalkeaminen, jota Thor ja Aagot olivat kuulleet, ei ainoastaan eroittanut rantaa rannasta, se eroitti talven keväästä; sillä sitä seurasi useampia samallaisia, ja vihdoin koko jää särkyi muutamassa myrskyisessä päivässä ja yössä.
Aagot kärsi kuitenkin kaikki vaikka surumielinen olikin, hänellä ei muuta kotia ollut maailmassa, ja kun hänellä ei ollut mitään oikeutta siihen, niin antoi hän palkinnoksi sen, minkä hän taisi. Mutta Lauri, hän ei ottanut eikä antanut, hän vaati hoitoa, eikä siitä kiittänyt. Veljien oli laita sama.
Kun Aagot hetkisen kuluttua vakavin askelin meni talliin, osoitti hänen ryhtinsä niin lujaa ja reipasta mieltä, että sitä olisi voinut sanoa miehen mieleksi jollei sitä yhtä hyvin voisi naisen mieleksi nimittää. "Tule tänne ja aukaise ovi!" huusi Aamund aitassa. "Minä kuulen kyllä että häärit siellä."
Tästä ajasta kului kaksi vuotta hitaasti ja ilottomasti; silloin Aagot vahvisti kasteenliittonsa; mutta ei millään juhlallisuudella tätä juhlapäivää vietetty. Aagot sousi talosta varhain eräänä syys-aamuna molempain veljein ja muutaman palvelijan kanssa.
Aagot oli vähän vaalea, mutta yhtä lempeän näköinen ja kaunis kuin ennen. Hänellä oli pieni lapsi sylissä, jonka kultakutrinen pää lepäsi hänen rinnoillaan, ja vilkasluontoinen kolmenvuotias poika piti äidin hameesta kiinni ja katseli, ei ainoastaan loistavilla suurilla silmillään, vaan nenällään ja suullaankin ylöspäin.
"Olkoon se niin, mutta siinä oli kuitenkin jotain, joka ei ollut totta ... ymmärrätkös mitä tarkoitan?" "En," vastasi Aagot, "minä en huomaa mitään muuta kuin pahaa." "Sinä sanoit," jatkoi poika arasti: 'eikä hän ole mieltynyt minuun... ja tuo nyt ei ollut oikein totta, Aagot, sillä, jos sinä tahtoisit samaa kuin minä..."
Siinä makasi Lauri Karhu, silmät ummessa ja posket vajonneena, puoli-kuollut jäännös ihmisestä; sillä raskas hengittäminen oli ainoa, joka ilmoitti että hänessä vielä henki oli. Aagot hyrähti itkemään tätä nähdessänsä, ja hän pyyhkäsi hiljaa ja varovasti pois hyönteisen, joka kulki sairaan kasvoilla yhtä rohkeasti kuin varpunen ruispellossa.
Oletkos hupsu, tyttö?" "Oh, köyhempää rottaa olen nähnyt kuin hän on," sanoi Aagot ja katseli rohkeasti toisesta toiseen. "Huomispäivänä hän ajetaan talosta! Menköön sinne mistä tuli," lisäsi Lauri, ja ähkyen vihasta hän viskasi ympärilleen vaatteitaan. "Ei kenenkään huoli minun tähteni talosta lähteä," sanoi tyttö. "En minä ole poikaan mieltynyt, eikä hän ole mieltynyt minuun."
"Jumalan olkoon kiitos!" huudahti Aagot, "ja kiitos sinulle, joka olet kovan yön kokenut tämän takia." Poika katsoi lempeästi häneen ja oli kotvasen aikaa ääneti. "Sinulla on kovat päivät täällä, Aagot," sanoi hän. "Ei, et saa siitä puhua," vastasi tyttö ja aikoi lähteä. "Kuules," pyysi poika. Aagot pysähtyi ja katsoi levottomasti häneen.
Päivän Sana
Muut Etsivät