Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Ensin arvelin antaa heidän mennä mihin tahtoivat, eikä edes katsoa heihin; mutta sitten muistin kuinka sinä, Aagot, pelkäät, ja minä lähdin heidän jälkeensä. Niilo oli ensimmäinen, ja hänen näin soutavan vuonon poikki.
Hän oli niin tuskallinen ja huolissaan että hän yhtä paljon pelkäsi sulkeutua omaan huoneesensa, missä hän muuten oli yötä, kuin jäädä tupaan, ja niin istui hän epävakaisena ja aika kului. Silloin joku tarttui oveen varovaisesti. Aagot säpsähti ja katsoi sinnepäin. Se oli Aamund; hän astui melkein kuulumattomin askelin oven suusta ja tuli tyttöä vastaan.
He olivat tuon myrskyisen syys-illan jälkeen seljenneet kylmyydeksi ulkopuolella, ja oven sisäpuolellekin oli kylmyys tunkenut. Aagot oli niin hyväntahtoinen ja nöyrä kuin ennenkin, vieläpä nöyrempikin; sillä olkoot asiat miten tahansa, hän tunsi kuitenkin olevansa syynä veljien tylyyn mieleen sekä isää että toisiaan kohtaan, sentähden hän siinäkin kohden antoi sovinnoksi parhainta, minkä voi.
"Minä kyllä huomaan että olet levoton poikien tähden, mutta nyt he molemmat tulevat. On parasta että menet levolle... Sinä olet saanut kylläksesi heistä tänä iltana." "Tiedätkö sinä mitä on tapahtunut?" kysyi Aagot. "Joka sanan olen kuullut... Sillä minä tahdoin sitä kuulla, näetkös.
Lauri Luknen makuusuojassa oli jo hämärä, kun Aagot varovasti ja vähän peloissansa astui sisään. Ilma oli niin raskas ja tukehuttava että hän töin tuskin taisi hengittää, jotain ratisi sängyn luona, Aagot kuunteli ja hiipi seinää myöten pään-aluksen lähelle.
"No, no, muista toki että pitää kysyä sisarennekin mieltä," lisäsi Lauri. "Aagot ei ole meidän sisaremme," sanoi Niilo, nousi penkiltä ja astui takan luo ja asettui seisomaan tytön rinnalle. Aagot oli vähällä huutaa, kun poika tuli niin lähelle häntä; mutta hän rohkaisi mieltään ja käänsi kasvonsa häneen.
Silloin kuului vieno, räikeä ratina jäässä, se kulki rannasta rantaan niinkuin kumupohja, joka halkee; mutta vaikka se oli niin vieno kuului se kuitenkin tunturista tunturiin. "Siinä jää halkesi," sanoi Aagot vavisten ja hiipi lähemmäksi nuorukaista.
"Näyttää siltä kuin sisarenne mieltyisi nuorukaiseen," alkoi Lauri eräänä iltana, istuessaan tuvassa olutta juoden tapansa mukaan, ja mulkoillen poikiin viekkailla silmillään. Aamund ja Niilo istuivat kumpikin piippu suussa pöydän takana. Aagot oli hiljan hiipinyt ulos tuvasta, ja Thor oli tavallisuuden mukaan kohta ruo'an jälkeen mennyt ulos. Kului hetki äänettömyydessä.
"Oi Jumala, älä virka mitään, minä pelkään kaikkea mitä kuulen!" keskeytti häntä Aagot, purskahti itkuun ja riensi makuukammariin katsomatta poikaan. Kun puoli tuntia oli kulunut, tulivat veljet kotiin, kukin haaraltaan. Sekä Lauri Lukne että hänen kaksi poikaansa nukkuivat hyvästi ja kauan tämän rajuilman jälkeen. Myrskyisen ja sateisen syksyn jälkeen tuli talvi.
Silloin Lauria kauhistutti; se oli ensi kerta kun hän oikein pelkäsi. Vihdoin pappilaan kuului niin hirvittäviä asioita Lukne-talosta, että Aagot rohkaisi mielensä ja päätti lähteä sinne ja väkisinkin tarjoa isä-puolelleen sitä apua, jota hän välttämättömästi tarvitsi. Oli iltapuolella, kun hän sinne tuli.
Päivän Sana
Muut Etsivät