Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Hän vaipui raskaasti ja ähkyen vuoteelleen takaisin ja itki. Sitkeä side oli katkennut, missä Lauri Karhu oli pitänyt itseään sidottuna siitä päivästä saakka, jolloin hän oppi eroittamaan omaansa ja muiden omaa toisistaan. Aagot jäi hänen luokseen.
"Minä tarkoitin parasta," huokasi hän ja lähti suruissaan ovea kohti. Mutta silloin Laurille yht'äkkiä kävi selväksi kuinka kurja ja onneton hänen elämänsä todella oli. Hän oli noussut istumaan sänkyyn ja nojasi käsiinsä, ja hän katsoa tuijotti Aagotin jälkeen; mutta kun Aagot tarttui ovenripaan, päästi Lauri huudon se oli vielä kerta ammutun suden ulvonta, joka ei pakoon päässyt.
"Sinä olet poikani tappanut, sinä!" huusi Lauri ja alkoi itkeä ja ulvoa niin että seinät tärisivät. Silloin ei Aagot enää voinut tätä kärsiä. Tässä silmänräpäyksessä hän taas oli sisar, ja nuo hurjat pojat olivat hänen veljensä, jotka hän ylpeillä sanoillaan oli ajanut ulos yön pimeyteen. Hän huudahti ja riensi ulos tuvasta.
"Sinä lausuit tänä iltana sanan, kun oli puhe minusta... Se ei ollut totta, Aagot." "Mitä se oli?" kysyi tyttö. "Sinä sanoit: 'En minä ole poikaan mieltynyt, eikä hän ole mieltynyt minuun." "Niin, sinun ei tarvitse olla epätietoisena siitä," vastasi Aagot reippaasti. "En minä ole mieltynyt sinuun, enkä keneenkään toiseen." "Niin," virkkoi poika hitaasti siihen ja huokasi.
Silloin Lauri aukaisi silmänsä ja katsoi hetken aikaa Aagotiin ikäänkuin tunnustellaksensa kuka hän oli. Mutta yht'äkkiä hänen keltaisista silmistään lensi vihan leimaus Aagotia vastaan, ja hän löi nyrkillään voimallisesti sängyn tolppaan. "Sinä olet poikani tappanut!" ähkyi hän epäselvästi. Aagot vetäysi pelästyneenä hänen luotaan.
Samassa hetkessä tyttö kääntyi ja nosti lyhtyä katsoakseen kuka se oli; mutta Aamund oli jo hänen rinnallaan ja sysäsi lyhdyn syrjään. "Mitä minusta tahdot?" kysyi Aagot, kalpeana kuin kuolema. "Mitä minä tahdon'" vastasi Aamund. "Sinä kysyt sitä, niinkuin se olisi kuollut teko. Tiedäthän sinä että minä rakastan sinua; ja nyt voin sanoa sinulle että Niilolla on toiset tuumat mielessä..."
Kun vihdoin viimein ensimmäinen päivän koitto näkyi pilvien ja korkeiden tunturihuippuin välillä, ja vesi loi välkkeensä laaksoon, näki Aagot miehen kiireesti tulevan tieltä seinää kohti, jossa hän vielä seisoi ja värisi vilusta ja pelosta. Se oli Thor. "Seisotko sinä täällä tähän aikaan, Aagot?" kuiskasi hän, kun hän tuli tytön luokse.
Hänen viimeinen tahtonsa tähän elämään katsoen oli se, että Thor ja Aagot saisivat periä talon ynnä kaikki mitä hänellä oli; ja kun hän rauhallisesti nukkui kuoleman uneen, sulkivat rakkaat kädet hänen silmänsä ja siunasivat hänen tomuansa. Se oli Lukne-talon kolkko juttu. Myöhemmin, kun vuosi oli kulunut, oli taas kirkas keväinen päivä.
"Kumpi teistä oli vanhin poika?" kysyi hän ystävällisellä äänellä, koputtaen tuhan piipustansa. Ja kun ei kukaan vastannut, ja Aagot hääri valkean ääressä, jotta näyttäisi siltä kuin hän ei kuulisi, niin sanoi hän hetken kuluttua, sytyttäessään piippuansa ja katsellessaan siitä nousevia kipinöitä: "Aamundhan se oli joka ensimmältä ääntä päästi?"
Aagot huomasi muutoksen, ja hän luuli sitä ensin vihaksi, joka mieluisimmin tahtoi riistää armoleivän hänen kädestään ja ajaa hänet talosta; mutta kun hän vihdoin sai toisen käsityksen heidän luonteestaan, niin hän oli mielestään kuin pieni laululintu häkissä, jonka ulkopuolella kissa rautalankojen välitse koettelee kuinka pitkälle kynnet ulottuvat. Missä oli turvaa? Hän tuskin sitä tiesi.
Päivän Sana
Muut Etsivät