United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niilo meni varhain levolle, ja Aamund seurasi häntä hetken perästä. Aagotin oli tapa, ennenkuin hän levolle meni, katsoa perään oliko kaikki paikat lukossa ja muuten kaikki järjestyksessä seuraavaksi päiväksi, ja kun vielä oli vähän lihaa leikattavana, meni hän lyhty kädessä ruoka-aittaan, joka oli vähän etäämpänä päärakennuksesta.
Voi tulla aika, jolloin Lauria ei enää ollut, ja voi jo aikaa sitä ennen tulla päivä, jolloin hänen, Aagotin, täytyi lähteä pois siitä talosta, jossa hänellä ei ollut mikään oikeus olla.
Hänen äitinsä oli tuonut mukaansa taloon vanhan hevosen, sen hän nyt voi valjastaa re'en eteen, joka virui puuliiterin takana, ja vähät vaatteensa hän pian kokosi. Oi! hän tosin oli luvannut hoitaa isä-puolta, mutta jonki täytyi särkyä, jotta jokin voisi kestää!" Se oli Aagotin lyhyt miettiminen, ja hän pani viipymättä päätöksensä toimeen.
"Ja kiitos hänelle, joka voiman antoi," sanoi Aagotin surumielinen katse, kun hän nyykäytti päätään Thorelle ja sitten lapset sylissään kyynelsilmin katseli vanhaan huoneukseen päin, missä niin paljon onnettomuutta ja syntiä oli asunut, ja missä ei nyt menestynyt mitään muuta kuin sieni, hävityksen kukka, jota ei saatu hävitetyksi, vaan joka vuosi vuodelta yhä lisääntyi ja tarttui.
Se oli kuitenkin veljien mieleen, ja sentähden he antoivat hänen olla omassa vallassaan; mutta kun vähän väliä tapahtui että toinen tai toinen heistä tapasi Aagotin Thoren seurakumppanina tämän yksinäisillä matkoilla, niin he alkoivat toista laulua laulaa!
Niilo lähti pellon poikki, ja näytti siltä kuin hän kulkisi vaan ajan vietoksi; ja Aamund meni alas ruoka-aittaa kohden hänkin kulki vaan kävelläkseen, sillä hän meni oven sivutse; mutta miten oli, sattui niin että Aamund seuraavassa hetkessä hiipi vallan tallin portaiden ohi, jossa Thor seisoi piippu suussa puhellen Aagotin kanssa, joka istui kivenpaadella, ja Niilo tuli samassa vastakkaisen nurkan takaa.
"Aamund on vanhin poika, hän tuli ensin maailmaan, hänellä on ensin sanan vuoro," toisti Lauri. "Sen asian laita on niin ja näin," sanoi Niilo. "Mitäs te tahdotte täällä keskellä yötä?" "Minä tahoon Aagotin kanssa haastaa, johan minä sen sanoin," vastasi Aamund kiivaasti. "Minä en tiedä mitä te tahdotte," sanoi tyttö vihdoin rohkeammin.
"Minä tarkoitin parasta," huokasi hän ja lähti suruissaan ovea kohti. Mutta silloin Laurille yht'äkkiä kävi selväksi kuinka kurja ja onneton hänen elämänsä todella oli. Hän oli noussut istumaan sänkyyn ja nojasi käsiinsä, ja hän katsoa tuijotti Aagotin jälkeen; mutta kun Aagot tarttui ovenripaan, päästi Lauri huudon se oli vielä kerta ammutun suden ulvonta, joka ei pakoon päässyt.