Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Semmoinen oli niiden kuuluisain kemuin loppu. Kämäläiset eiwät ottaneet ensinkään syyksensä tuon harmillisen walhetornin historiaa. Se oli heidän mielestänsä renki Matin wika, kun hän oli niin sanomattoman tyhmä, ettei hän älynnyt sen wertaa, että olisi salannut wierailta tuon hirmuisen järähdyksen oikean syyn. Heti seuraawana aamuna kutsuttiin Matti tyhmyydestään tilinteolle isäntäwäen eteen.
"Totta puhuen", puuttui Hovilainen puheesen, heittäen syrjä-silmäyksen Hannulan isäntään, "sitä olen odottanut. Koska muut, vieraat ihmiset, ovat älynneet, niin tottahan minäkin olen älynnyt, että jotain siinä on tekeillä teidän ja Lydian kesken". "Lydian?" virkahti Taavi, hämillään. "Lydian ja teidän kesken kysymys on selvillä", kiirehti Hovilainen jatkamaan.
Minä tosin jo olen tullut vanhaksi, mutta kuitenkin voin valvoa, vartioita syntymäkyläni vallilla yhden, vieläpä useammankin viikon! Jos oikein olen älynnyt, niin ei tämä nuori soturi katso aivan kylmäkiskoisesti tuota pormestarimme kaunista Annaa? He .. he ... he.... Tuon uuden pormestarimme tytärtä?... Minä tarkoitan pormestaria N:o 3. Mitä puhuttekaan?
Seuraavana päivänä toi kaupunginlähetti Henrikille Uunolta kirjelapun, jossa oli kiertopiletti tutulle Oulun radan asemalle ja sieltä takasin. Henrik ei ensin älynnyt mitä tämä merkitsi, mutta löi sitten yhtäkkiä kädellään otsaansa. "Se ymmärsi minut väärin!" ajatteli hän ja hänen tuli samalla sekä sääli Uunoa että vähän vaikea olla hänen tähtensä.
Vaan juurikuin hän aikoi viedä Austraalian linnuille terveisiä heidän kaukaiselta kansalaiseltaan, hän tunsi kuinka joku hiukan heilutti hänen höyhenpukuaan. Hän havahtui. Ihmetellen avasi hän silmänsä. Ensiksi ei hän oikeen asemaansa älynnyt, vaan pian heräsi muisto ja hän tajusi onnettoman tilansa. Mutta se, mitä hän ympärillään näki, saattoi hänet aivan unhoittamaan itsensä. Oli yö.
Tökötilläkö sinä olet voitanut lapikkaasi, kun siltä haisevat?» tokaisi Antti. Jussi vastasi: »Tökötillä... Niin, ja onhan sillä Hyvärisen tytöllä viisas isä, ja se olisi oikaissut, jos ei tyttö itse olisi älynnyt... Housujako sinä haet?» »Housuja.»
KORTESUO. Millä se sitten paranee? Jos tiedät, niin sano. RIIKKA. Vaiti nyt! Täällä tulee Johannes. Mitäs tänne kuuluu? RIIKKA. Huonoa vaan, mitäs muuta. JOHANNES. Hän näkyi istuvan rannalla. Ei älynnyt minua, vaikka kuljin siitä ohitse. RIIKKA. Eihän se, poloinen, näe eikä kuule enää mitään. KORTESUO. Kuinkas nyt teemme, Johannes? Sinä, tietystikin, tahdot purkaa Anna Liisan kanssa?
Kummissaan katsoivat ylioppilaat tuota intoilevaa, raihnaista ukkoa, jonka silmät nyt kiiluivat tulena. Vaan tämä jatkoi vieläkin: Minä en sitä älynnyt, ja sitä saan nyt raskaasti maksaa hautaani saakka. Ei sen vuoksi, että nälkää näkisin ja vilua kärsisin.
Rikollinen Rooma, ajasta aikaan on tuomio soiva: etsikkoaikaas et älynnyt kerran!
Hän loi pitkän katseen minuun ja kysyi vihdoin kenen sinä olet poika? Selitin. Kerjuulla! lausui hän kummeksuen. Kuinka sinä olet kerjuulla? Enhän älynnyt tähän vastata mitään, pureksin vaan lakkiani. Vaan rouva otti minua kädestä ja vei sisälle saliin. Uudet sukat, saappaat, housut, takin, lakin itselleni ja paljon ruokaa kotia viedäkseni luettelivat nopeat ajatukseni minun nyt saavani!
Päivän Sana
Muut Etsivät