Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Te rukoilitte hänen puolestansa, joka oli murhannut äitinne! virkahti Julia, luoden nuorukaiseen ihailevan katseen. Miksi en olisi sitä tehnyt ... eihän äitini voinut herätä haudastaan niistä lyönneistä, joista hänen murhaajansa menehtyi... Eihän kosto ole suloinen tunne ... rukoilihan Vapahtajakin ristillä pahantekijöiden puolesta!
Mutta nyt olette te oman äitinne ja hänen äitinsä ainoa tuki. *Paul.* Virginia kyllä saa rikkaan sukulaisensa auttamaan heitä. *Vanhus.* Rikkaat eivät välitä muista kuin niistä, jotka tuottavat heille kunniaa täällä maailmassa.
RISTIRITARI. Ja syystä? Ken sen sanoo? NATHAN. Minä, joka viel' enemmän voin teille kertoa. En sentään moiti teitä valheestanne. RISTIRITARI. Vai ette? NATHAN. Saattaa olla niinkin, että myös tuohon nimeen teill' on oikeus. RISTIRITARI. Niin luulisin! NATHAN. Sill' äitinne, hän oli Stauffeja.
Mahdollista, en ole sitä lukenut. Mutta sisältö ei ainakaan liene teille tuntematon; tiedän, ettei äitinne ole jättänyt siitä teille mainitsematta; ainakin on hän sanonut teille, että ylistin onnelliseksi sitä miestä, joka ; niin, tiedättehän, mikä oli toiveeni Herra ritari, jos aiotte siitä puhua, niin
Se oli yhtä soma kuolija kuin teidänkin äitinne, paria viikkoa ennen kuolemataan sanoi päivän, tunnin ja minuutin milloin kuolee, ja niin kävi aivan sekunnilleen. Sanoi unissa hänelle sanotun. Niinhän se meidän muorillakin kuolema oli unissa tullut. Ruustinna ja rovasti olivat juuri hänen kuolinvuoteensa ääressä.
Teillä on sisar; ajatelkaa, että olisin sisarenne. Teillä on äiti; ajatelkaa, että olisin äitinne. Te olette todellinen aatelismies, sentähden saatan vilpittömästi puhua kanssanne ja kiertelemättä sanoa teille, että pyydän apuanne eräässä asiassa. Jos se vain on minun voimissani... Tuon sanotte äänellä semmoisella kuin pelkäisitte minun aikovan pyytää teitä isänmaatanne pettämään.
Tuossa kourani ja sen päälle ollaan drastukamraattia taas, niinkuin sanotaan Nummisuutarissa. JANNE. Annat siis meille anteeksi ? ANNA. Narrit! Etkö juuri itse sanonut, että olen äitinne. Minkätähden luulette että olen tullut tänne kaupunkiin, hä? Niin, arvaahan sen, kuinka teillä olisi ollut aikaakaan tuommoista ajatella.
SANANSAATTAJA. Hänen korvans' On multaa täynnä: tään kuun esimmäisnä Kuol' ylvä äitinne, ja kolme päivää Sit' ennen lady Constance raivoon kuoli; Sen sivumennen huhun suusta kuulin; En tiedä, tottako vai valhetta.
Minun on vaikeampi sitä sanoa, kuin luulinkaan. Te osotitte kumminkin niin suurta luottamusta minua kohtaan tuona epätoivon yönä, kun valvoitte äitinne kuolinvuoteen ääressä. Miksi olette nyt kadottanut kaiken luottamuksen? Tuona juhlallisena hetkenä kuoleman läheisyydessä en ollut kaltaiseni, mutta sitte olen jälleen tullut luontaiseen ujouden tilaani.
Ja äitinne, onko hän vielä reipas? On, Jumalan kiitos! Vaikka hän on kuudenkymmenen viiden vuoden, niin hänellä ei ole mitään vanhuuden vaivoja ja hän on vielä ohjaksissa, kuten ennenkin. Minulla on ollut koululupaa nämät kaksi vuotta, olen lueskellut, lisäsi hän matalammalla äänellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät