Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
»Sinä arvaat sanomatta», puhui hän taas hänelle, »kuinka äärettömästi minä olen siitä kärsinyt. Ja kun minä tunsin tulevani toisen kerran äidiksi, niin minä itkin ja rukoilin salaa itsekseni. Ja minun rukoukseni kuultiin. Se on tyttö isänsä kuva. Ja se antoi minulle jälleen rauhani ja onneni takaisin...» Hän näki kuinka Olavi huoahti syvään ja kuinka jää hänen silmissään alkoi lientyä ja sulaa.
Hän loi kummallisen katseen minuun, mutta minä kohta käsitin häntä ja sanoin hymyillen: "Ei, tohtori, ei, tuossa ei mitään vikaa ole," osoittaen päätäni puhuessani. "En minäkään sitä uskoisi, jollette aaveita näkisi," sanoi hän kuivasti. Mutta minä huomasin, että hän, koko ajan kun hän minun seurassani oli, piti minua tarkalla silmällä, ja se kiusasi minua äärettömästi.
Maailmassa ei ollut niin vaaleaa tukkaa, kuin mitä hänellä oli. Minä en uskaltanut häntä puhutella niin äärettömästi minä häntä rakastin. Missä hän nyt on? Naimisissa. Kenen kanssa? Erään kaljupäisen professorin kanssa. Rakastatko häntä vielä? En tiedä. Sinä rakastat häntä, vaan sinä et sitä sano. Enhän silloin olisi sinun seurassasi. Oikeassa olet. Minäkin olen ollut kerran rakastunut. Kehen?
Eivät he osanneet edes puhuakaan, huudahtelivat vaan innoissaan: Eikö tämä ole hauskaa, Hilma, sano! On, niin äärettömästi! Minulla ei vielä elämässä ole ollut näin ihmeesti hauskaa. Eikä minulla. Mutta kuule ! Aina seisahtui, hänelle iski merkillinen ajatus päähän. Kuule, Hilma! Kuulenhan minä. Emmekö riisu kenkiä ja sukkia jaloistamme? Taivas mitä sinä ajattelet?
Ei nainen ylimalkaan, vaan aivan erikoinen, yksilöllinen nainen, jota hän kenties oli rakastanut juuri siksi, että tämä itse lapsuudesta saakka oli ollut niin äärettömästi, niin epäjumalisesti häneen rakastunut. Silloin hän oli luullut ensi kerran ymmärtävänsä, mitä elämän onni oli. Ei se ollut iloa, nautintoa ja mielihyvää yksinomaan. Se oli yhtä paljon surua, tuskaa ja kärsimystä.
"Mistä sitte?" kysyi hän hyväntahtoisesti, välttäen sekä kiitostani että kättäni. "Me olemme vaan joutuneet asia yhteyteen, eikä siitä tarvitse kiittää." Minä astuin alas ja kiersin käsivarteni Ilsen kaulan ympäri hänen synkkä katsantonsa huolestutti minua äärettömästi. "Ilse, älä ole suuttunut", rukoilin häntä. "Sen täytyi tapahtua. Katso, nyt voin taasen nukkua rauhallisesti."
Tiedetään, mitä luuloja kuninkaalla oli kuningattaresta, luuloja, joita kardinaali taitavasti osasi pitää vireillä, hän kun epäili naisia salavehkeistä äärettömästi paljon enemmän kuin miehiä. Yksi kaikkein suurimpia syitä noihin luuloihin oli Itävallan Annan ystävyys rouva Chevreuse'ä kohtaan.
Vaan silloin tuli hänen äkkiä sääli tuota kuollutta miesparkaa syvästi, sanomattomasti sääli hän sitä, hän puhutteli kuollutta jokaisella rakkauden keksimällä nimellä, hän pudisti ja hieroi sitä, turhaan kaikki, Jooseppi ei enää palannut elämään! Hänen tuskansa kiihtyi äärettömästi. Ei, ei, se ei saanut tapahtua hän ei saanut kuolla ennemmin Wappu itse!
Varsin suloisia tyttöjä, Liinaseni, niiden kera tulee sinun lähemmin tutustua, myöskin kotiopettajatar on sangen sievä. Niin, Jaguette on äärettömästi rakastettava tyttö, sanoi Attalie, joka oli tähän saakka istunut ääneti, kuni nukkekaapissa, punaposkisena ja pauloitettuna, ah niin, Jaquette on tyttö, jolla on todellakin vakavat taidot. Niin, sangen kiltti tyttö.
SELMA. Minä kärsin äärettömästi siitä teeskentelystä ja riensin heti Iinan sisään tultua, sinua puhuttelemaan, sinulle selittämään kaikki, mutta olit silloin jo mennyt pois. Jos olisin sinut silloin tavannut, en olisi tähän häpeään joutunut. RAHIKKA. No mutta mahdotontahan sitten on, että sinä olisit langennut RAHIKKA. Ei! Se on mahdotonta!
Päivän Sana
Muut Etsivät