Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Miksi hän iloitsi niin äärettömästi, kun hän näki heidät! Miksi hänen kylmä silmänsä kiilsi, ja hänen sydämensä sykähti, kun he kulkivat ohitse! Miksi hän riemastui, kun hän kuuli heidän toivottavan iloista joulua toisillensa, samalla kuin he erosivat risti- ja sivuteille kukin kotiinsa lähteäkseen! Mitä iloinen joulu Scrooge'en koski? Hiiteen kaikki iloiset joulut!
Minä olen nyt tuttu Millerillä ja tahdon tunnustaa totuuden. Minä rakastan tyttöä äärettömästi; mutta naida häntä se ei koskaan voi juolahtaa mieleeni. Hän on lumoava; mutta siinä on jotain joka kuitenkin lykkää minua takaperin, huolimatta kaikesta kokemuksestani en tiedä mitä. Jonkinlaista jokapäiväistä on hänessä, jotain valettua, jotain josta näkee tuhansia samallaisia kuvauksia.
Taikka maisteri voi siirtyä tuohon viereiseen huoneeseen, se on erittäin kaunis huone. Maisteri varmaan ihastuu siihen. HURMERINTA. Minä olen niin äärettömästi ihastunut teihin ja teidän huoneisiinne. TARJOILIJANEITI. Ja tuosta on ainoastaan sama vuokra kuin tästäkin. HURMERINTA. Te olette erittäin ystävällinen.
Minä ... pelkään.» »Pelkäät ? Minua?» »Ei, ei; kuinka minä sinua pelkäisin! Minä vaan...» »Sano, sano se minulle! Minä ymmärrän sinua puolesta sanasta.» »Minä pelkään... Ei, ei; en minä osaa sitä kuitenkaan sanoa voi kuinka äärettömästi minä sinua rakastan!»
Häntä ei voi likimainkaan verrata sinuun. Ei häntä eikä ketään muuta. Sinä lyöt heidät kaikki laudalta. SYLVI. Voi sinä olet kovasti hyvä, kun pidät minusta. Minäkin pidän sinusta niin niin niin äärettömästi. Enemmän kuin kenestäkään muusta ihmisestä maan päällä. VIKTOR. Sylvi, ole varuillasi sinä teet minut ihan hulluksi. Etkö jo huomaa, kuinka minun on laitani? SYLVI. Kuinka sinun on laitasi?
Mutta nyt! ... oi, onnetoin se nainen, jonka sielulle luonto on lahjoittanut paljon tulta, tunnetta ja intoa! Onnetoin se nainen, joka siinä ahtaassa piirissä, mihinkä hän on kutsuttu hiljaisuudessa ja yksitoikkoisuudessa vaikuttamaan, näkee ainoastaan ilottomuutta, vankeutta ja elämänsä haudan. "Minä olin tuo onnetoin. Oi äärettömästi olen kärsinyt ja taistellut sallimusta vastaan!
Kuinka se aina tätä muistellessa pyrki kohoamaan takaisin...! Hän istui rattailleen, ja hevonen kiskaisi juoksuun. Hän kohotti lakkiaan ja katosi maantien pölyyn. Kuinka hän silloin olisi äärettömästi kaivannut lohduttajaa, jonka rinnalla olisi voinut itkeä surunsa. Mutta sellaista ei hänellä ole koskaan ollut.
Ja kun nyt liikkuvaisuus yhä edelleen pakenee tieltämme, korvaamme me äärellisen pisteitten luvun »äärettömästi kasvavalla» luvulla ja koetamme täten, vaikka turhaan, ajatuksemme liikkeellä, joka yhä edelleen lisää pisteen pisteeseen, jäljitellä liikkuvan kappaleen todellista ja jakamatonta liikettä.
Minä olen niin kiukkuinen ja minulla on niin kauhean häijy luonto. HELKA. Ja minkä tähden sinä häntä vihasit, Kerttu? HOMSANTUU. Minkätähden häntä vihasin? Niin, minkätähden! Kaiketi vain sentähden, että häntä ennen niin äärettömästi rakastin. HELKA. Oliko hän sinut pettänyt? HOMSANTUU.
"Sitte olisi minun luullut ruvenneen elämään kuin isä Aaprahamin helmassa, vaan eipä niin käynytkään. Tuosta oli seurauksena, että minun arvoni kohosi äärettömästi. Kaikki, jotka apua tahi neuvoa tarvitsivat, juoksivat luonani. Ymmärrykseni ja varojeni mukaan koetin minä auttaa heitä pulasta, mutta sitä tehdessäni jouduin itse vähitellen pälkähäsen, josta ei kukaan voinut minua auttaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät