United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Mutta tässä ei oikeus enää ole mahdollinen.» Menestyksen toivo pakeni yhä etemmäksi, mutta kuitenkin jatkoi Alli rukoillen: »Ken tahtoo, hänelle on myöskin kaikki mahdollista.
ALLI: Kyllä sinä kuitenkin olet hirveän hyvä, kun kutsuit minut sieltä maalta tänne pääkaupunkiin! Siitä on jo kokonainen vuosi. Sinun miehesi oli juuri sairastunut... KERTTU: Sinä vastasit... ALLI: Että sinä olet yhä surullinen. Hänen veljensä kohtalosta minä puhuin niin vähän kuin mahdollista, sillä minä pelkäsin, että häntä liiaksi liikuttaisin.
Antero seisoi vieressä ja osotti hymyillen istujoita. Silloin Elina huomasi Allin ja riensi hänen luoksensa. Miihkali hypähti seisomaan, mutta ei astunut askeltakaan, katsoi vain katsomistaan. Viimein sentään riensi hänkin sinne. Ja miten iloisesti Elina kääntyi häneen päin ja sitte taas jälleen kuvana seisovaan tyttöön: »Alli, Miihkali elää! Hän on tässä! Katsohan, tämä on minun mieheni!»
Onko surulla vielä leveämmätkin siivet kuin täällä? No, kuka sitte pitää meidän onnettoman maamme puolta? Kuka on Suomessa kuninkaan sijassa?» »Kelvoton piru! Kavaltaja!» kuului sotamiesjoukosta. Alli kääntyi heihin päin ja vastasi vakavalla äänellä: »Se ei ole totta! Kuninkaan ensimäinen mies ei voi olla muu kuin jalo sankari, ja hänen pitää kuulla minua.»
»Ei, vaan minun tuomiostani!» »Sinä et voi rangaista minua niin ankarasti, kuin itse tahtoisin. Ja kuitenkin, vaikka tätä rangaistusta olisi nyt kuluneena aikana joka hetki näytetty minulle tulevaisuudentajuna, niin, sen tiedän varmaan, se ei olisi tehnyt minua toisenlaiseksi, sillä minä rakastan sinua, Alli, enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa, niin totta kuin Jumala minua auttakoon!
Mutta Alli vastasi hidastellen: »Odotamme vielä hetkisen, ruhtinas pyysi meitä viipymään. Mielelläni tahtoisin minä myöskin kuulla jotain omaisistani.» Miihkali nousi ylös. »Tahdotteko tietää kaikki?» kysyi hän. »Tahdon.» Hän astui tulen luo tytön viereen ja sanoi hiljaa: »He nukkuvat nyt kaikki kuoleman unta ja pyytävät teitä: älkää enää itkekö heidän kohtaloansa.»
»Mitäpä luulette hänen uskaltavan tehdä teidän hyväksenne, hänen, joka ei uskalla nähdä vihollisen miekkaa, vaikka olisi puolustettava maata ja kuningasta? Jääkää te tänne ja antakaa minun puhua puolestanne.» Alli katsoi Miihkalia suoraan silmiin ja vastasi vakavasti: »Te ette ole mikään sankari, vaikka siltä näytätte.
ALLI ei vastaa. KERTTU: Sinä et vastaa? Miksi et sinä vastaa? ALLI: Suo anteeksi, minun ajatukseni olivat toisaalla. Mitä sinä sanoit? KERTTU: Minä sanoin: Voiko se nainen, joka on sellaista miestä rakastanut, enää ketään muuta rakastaa? ALLI: Ei samallaista. KERTTU: Hänen laisiaan on vaan yksi. ALLI: Mutta on toisellaisiakin miehiä, joita voi rakastaa. KERTTU: Millaisia miehiä sinä tarkoitat?
Pää-asia se hoitoa ja muokkia tarvitsee, sillä... Monen päässä jo on älli, eli viisaus vähissä.» Mutta toisen sivustan puoluemies, Haisevainen, ajoi kansanvalistuksen, koulujen, asiaa ja tahtoi kaikki varat myönnettäväksi kouluille. Häntä kiukutti koko Punnittu ehdotuksinensa. Pieni ilkeys, pistos, ei tee moiselle pahaa.
Mutta minä koetan ottaa osaa sinun iloosi niin paljon kuin mahdollista. ALLI: Ja minä sinun suruusi. Kuule, ensi kerralla minä myös tulen häntä katsomaan. KERTTU: Ei, hyvä Alli, ei se näky ole sinua varten. ALLI: Onko hän niin hirveän näköinen? KERTTU: Kerro nyt minulle hiukan tanssiaisista. ALLI: Luuletko sinä, että hulluillakin on iloja ja suruja? KERTTU: Olivatko herrat kohteliaita sinulle?