United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan jo piennä pidin surun, Valheella sain sokermurun. Valtioon kun tieni juoksi, Valehtelen leivän vuoksi. Hyi! Mä oikein häpeän Välist' omaa itseän'. Florinna oi armahaisen, Lemmittyni ainokainen, Mistä sinut löydän vainen! Annas kysyn, kukaties Voipi ilmoittaa tuo mies. *Mangipani*. Hän kotona On; jos suvaitsette käsken, Voitte tässä vartoa. *Amundus*. Tässäkö? *Mangipani*. Hän tulee tähän.
Se mielen tanssiin taivuttaa, Myös antaa vähän voimaa Kyll' uni muuten saavuttaa, Jos välist' ei saa hoivaa. Ja tekin, neidet naitavat! Sen kernahasti suotte, Myös olette yhtä taitavat, Jos itse vähän juotte. Miehellen ei tuo mitään tee, Jos ryypyn, kaksi ottaa, Vaan kolmas mieltä koittelee, Ja neljäs älyn voittaa.
"Käskithän mun tulla tänne!" Soi Ramiron onsi ääni. Vahakynttilät vain väippyy Välist' ahun aaltoilevan;
Mä tunsin Verna Roosan, mä. Hän oli sievä tyttönen, Kuin lintu oksall' iloinen, Kuin kevätpäivä lempeä. Hän välist' ylväs, raivokas. Ja poikia hän toisinaan Kätehen pisti neulallaan; Mut muutoin hellä, laupias. Hän kerran juoksi hatutta, Ja käsineittä, kengittä, Ja sukitta ja siteittä, Tapaillen kevään perhoja.
Välist' oksien joskus kiiluu liina ja pois tytön rientävän kanss' eteneepi, sen sijan kun värin muuttelevin taas täyttävi toinen. Tyyntä on, henkäyst' ei edes. Karjojen kelloja, hellää lemmen laulelmaa, johon vastaus soi salotieltä, kuuluu laaksosta vain, katovaisiin äänihin joskus paimen helkyttää säveleen, min kertovi kaiku.