United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan ei kukaan sitä häneltä pyytänyt, kaikki pitivät enemmän Tikan harmonikasta. Eräänä suvi-iltana istui Tikka näin soitellen kylän tytöille, kuin hänen juolahti mieleensä, että hän jo oli 30-vuotinen, että näppärällä neulallaan oli saanut säästäneeksi 500 markkaa ja että hyvin voisi elättää vaimon. Miksi hän olisi naimatta?
Mä tunsin Verna Roosan, mä. Hän oli sievä tyttönen, Kuin lintu oksall' iloinen, Kuin kevätpäivä lempeä. Hän välist' ylväs, raivokas. Ja poikia hän toisinaan Kätehen pisti neulallaan; Mut muutoin hellä, laupias. Hän kerran juoksi hatutta, Ja käsineittä, kengittä, Ja sukitta ja siteittä, Tapaillen kevään perhoja.
Ei ollut mikään syöjätär hän kuitenkaan Hän kangasta vain kirjaeli neulallaan, Hän elättihen ompelija-neitinä Ja koululaisten kasvattaja-äitinä, Ja runsas häll' ol' käs ja sydän lempeä, Mut komennon hän vankan piti kodissaan. Ei saanut hänen huoneissansa vihellellä, Ei saanut hänen tuolejansa «rinkuttaa», Ei, Herran tähden, Mosse-kissaa härnäellä!
Niin neuloi hän hetken, mutta äkisti keihästi hän neulallaan uuden tyynynsä, naulitsi sen hirveän lujasti pöytään, rynkäsi ylös, puki päällensä parhaat vaatteensa, lähetti sanan teille, tullaksenne tänne, mutta itse läksi hän noutamaan morsiantansa, Herrojen-Eevaa. EENOKKI. Tämä naiminen, pelkään minä, on häneltä loiskaus onnettomaan kirnuun.