United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Chilon lankesi maahan ja, nojautuen käsivarsiinsa, kierteli päätään kuin satimeen saatu peto, joka vilkuu ympärilleen ja odottaa, mistäpäin kuoleman isku tulee. Hän ei uskonut silmiään eikä korviaan, hän ei uskaltanut toivoa anteeksiantoa. Vähitellen sai hän takaisin tajuntansa, mutta sinettyneet huulet värisivät yhä vielä pelosta. "Mene rauhaan!" lausui apostoli.
Se olisi ... onnetonta. Mutta ei kuuroudesta kumminkaan olisi niin suurta vahinkoa kuin silmien valon menettämisestä. Kukkelman kävelee, katselee, hymyilee, vilkuu. Hän ihmettelee ja huolestuu... Ja putoaa siinä kurkistellessaan kuoppaan roskakasojen väliin... Se oli harmillista... Naurettiinko hänelle nyt ikkunasta? Ei, tyttö katsoi yhä jonnekin muualle.
Ehdottomasti se vilkuu lukijoihin päin aina johonkin määrättyyn henkilöön vaikka viruisi pöytälaatikossa koko elämän iän. Mutta välistä hän pani paperille jonkun kohtauksen, jotakin elettyä, käyttämättä runomittaa niinkuin piirtäjä rapsii luonnosvihkoonsa joitakin viivoja, jotka näkyvät vain hänen silmäänsä. Nyt hän kirjotti muistiin Marian kertomuksen sokaistusta viiriäisestä.
RIIKKA. Voi minua poloista, mikähän tästäkin syntyy. VARRO. Anteeksi, anteeksi! Onko rouva kotona. Nythän nään että se on totta. KATRI. Tehkää hyvin ja astukaa sisään, hän tulee varmaan heti. Riikka menee ja vilkuu hyvin salaperäisesti. No Katri, mitenkä hampaan poltteen laita nyt on? Kiitoksia kysymästä, kyllä minä nyt olen melkein terve. Olen lakannut jo käyttämästä kresoottia.
Vuorivuohen sukkeluus ja notkeus ei kuitenkaan tee sitä varomattomaksi; pikemmin se on valppauden vertauskuva. Syödessään vilkuu se jokaisena silmänräpäyksenä ympärilleen, vainuilee jokaiselle suunnalle, antaa pienimmässäkin epäluulossa kirkuvan äänisen merkin, jonka jälkeen se heti, jos vaara on todellinen, nuolena pakoon kiitää.
Ja vienonsuruisaan hän väikkyy, Ja lempivät neidot ja laulajat hellät Suo hälle lauluja, kyyneleitä. Tuo viehkeä Luna! Naisekkaana Vielä hän lempii puolisoaan. Vasten iltaa, värjyen, kelmein päin Vilkuu hattarapilvistä hän Ja murhein katsovi poistuvaa, Ja tuskikkaasti jo huutais: "Tule! Tule! Lapset ne kaipaa sua.