United States or Mexico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Penikka-ajan ensimäisinä sokeina viikkoina sen tosin täytyi oppia vaikenemisen ensimäinen hyve, eikä tämä ollut helppoa, sillä se mielellään ynisi ja möräili omalla hauskalla pikku tavallaan. Tämä kyllä kävi päinsä Kroofin kotona ollessa; mutta emon kuljeskellessa muonaa hakemassa oli vaikeneminen ensimäinen asia.
Jollei hän ole hyödyttänyt ihmiskuntaa, sen suurta asiaa täällä Jumalan maailmassa, niin eivät hänen voittamansa turkkilaissapelit, kultakolikot, jotka hän sulloi taskuihinsa, melu ja taistelut, joihin hän antoi aihetta, merkitse ikinä mitään hän oli vain meluava nolla; todellisuudessa ei hän ollut mitään. Kunnioittakaamme *vaikenemisen* suurta valtakuntaa!
Muistakaamme olevamme samaa lihaa ja verta, puutteet, heikkoudet ovat samat lähimmäisessämme kuin meissäkin, samat jokaisessa äkkinäisessä palvelijassa ja ajattelemattomassa lapsessa. Tarkastakaamme vielä muutamin sanoin luettua. Ensiksi: päättäkäämme uurastaa vaikenemisen avun harjoittamista.
Jos hän vaan olisi ymmärtänyt lauluni!" Vähäisen vaikenemisen perästä lauloi hän puoli-ääneensä ja hyvin tunnokkaasti: "Jos sanon vastoin itseäni, Etepäillä mielessäsi Saa minua. Kun Haralta saat vapautes, Myös salli kanssas silloin poies Mun matkata!"
On aikoja, jolloin ei kenenkään pitäisi uskaltautua arvostelemaan lähimmäistänsä, torumaan lapsiaan tai palvelijoitaan tai moittimaan ystäviään aikoja niin ärtyisiä, ettei voi sitä liioittelematta tehdä. Silloin pitäisi päinvastoin harjoittaa vaikenemisen avua ja vielä enemmän koettaa rukouksen voimaa.
Ajattelin siinä alkuun päästävän, sanoi hän hiljaa. Ajattelit! matki äiti taas tuolla vieraalla äänellä. Katso rikkaampi. Tottahan nyt tuollainen poika rikkaammankin... Viime sanoissa oli lähentelevää imelyyttä. Martti katsoi sen johdosta pitkään äitiä, mutta tunsi että häntä rupesi kovin hävettämään. Hetkisen vaikenemisen jälkeen äiti taas jatkoi: Isälle tarjotaan lähelle kolmeakymmentätuhatta.
Jos mieli kotielämän levottomassa, vaihtelevassa yhteiskuntaelämässämme pysyä tyynenä ja rauhaisana, on välttämätöntä kristillisessä seurakunnassa uudestaan päästää arvoonsa se kristillinen avu, jota mystikot niin tärkeänä pitävät. Tarkoitan vaikenemisen avua. Tätä avua ei voi liian suureksi arvata. Tosi ja mieleen painettava on vanha sananlasku: "puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa."
Sitäpä minä haluaisin nähdä kuka minulta suun tukkisi, siihen ei kykene ainakaan minun arvoisat aatesisareni, jotka eivät itsekään ole oppineet vaikenemisen taitoa. Vaan jopa sietää lähteä, hyvästi, kaunis Liisa, hyvästi kaikki! Toisetkin kuuluivat sanovan hyvästinsä ja myymälän ovi sulkeutui jälleen pienen ovikellon iloisesti kilahtaessa.
Minä katselin hänen silmiinsä todellakin, hän itki. "Kuinka? Onko se mahdollista? Voi! Mikä lapsi te olettekaan! Lakatkaa toki!" Hän yritti nauramaan, tyynnyttääkseen itseään, mutta hänen vartalonsa vavahteli ja rintansa kohosi. "Ajattelin teitä", huomautti hän pitemmän vaikenemisen jälkeen. "Te olette niin hyvä, että minun täytyisi olla kivestä, ellen sitä huomaisi.
Ja kotiin tultuaan Kinturi pyyhkäsi Putteansa vähän oljilla, loi lannan, lykkäsi reen vajaan, ja meni tupaan. Perhe oli jo illastanut. Hän asetti loukun pöydälle, antoi kahvit, vehnäset ja sokerit vaimollensa, Marille, ja istui sanaakaan sanomatta syömään perunoita. Mari katsahteli häneen kysyvästi, mutta ei mitään kysynyt, sillä näki selvästi, että mies oli nyt vaikenemisen päällä.