United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pötkikää tiehenne! minä en teitä usko, minä en tahdo enää mitään kuulla! te kuulutte samaan matkueesen! Uudestaan huusin minä hänelle: armoa ... turkki! ... ja hän vastasi uudestaan: ulos! minä en tahdo enempää kuulla! ja polki jalkaa. Mikä häväistys, herra upseerini!... Ulos heti! ... ja minne hän sitte tahtoi että minä menisin!"
Vaan tuskin oli hän astunut kymmenen askelta, ennenkuin portti avattiin uudestaan ja nuori tyttö, joka sill'aikaa oli ennättänyt kuiskata vanhukselle pari sanaa korvaan, näyttäytyi kynnyksellä ja sanoi korkealla äänellä: "minnekäs menette, upseerini? ettekö tahdo astua sisään meille?" Jergunov arveli hetkisen; sitten kääntyi hän astumaan kartanoon päin.
"Ommelkaa siihen vaan vähäisen kansallisvärisiä nauhoja", pisti väliin mustaverinen upseerini, "niin se muoti on kaunein mitä voitte noudattaa." "Mutta minun jalkani ovat kipeät", pani mamma taas esteeksi. "Arvelenpa, mamma-kulta, ett'ei teidän niin vallan välttämättömästi tarvitsekaan tanssia."
"Niin, niin loppu huomenna, upseerini!" "Pysy sanassasi siis! Minä tuon mukanani pienen kauniin lahjan sinulle myös". "Ei koskaan!" sanoi hän ja polki jalkaansa laattiaan. Lahjoja ei koskaan!" "
Upseerini neuvon mukaan sidoin leveän punavalkois-vihriäisen nauhan paalileninkiini vyön tavoin sillä lailla, että molemmat päät jäivät pitkältä riippumaan. Tukkahani pistin yksinkertaisen valkopunaisen ruusun, jota vihriäisten lehtiensä kanssa myöskin osoitti Unkarin kansallisvärejä. Nyt vasta huomasin, kuinka hyvin nämä kolme väriä sopivat yhteen.
Isäntä tunsi hänet kohta. Upseerini unhotti, sanoi Athos, sanoa yläkerrassa olevalle naiselle erään peräti tärkeän asian; hän lähetti minun korjaamaan sitä unhotusta. Käykää ylös, sanoi isäntä; hän on vielä huoneessaan. Athos käytti lupaa hyväksensä, nousi toiseen kertaan niin hiljaa kuin suinkin saattoi, tuli eteiseen ja puoli-avoimesta ovesta näki mylady'n juuri panevan hattua päähänsä.
Aivan oikein, upseerini oli todellakin siellä; minä lähestyin häntä, juuri kuin hän parhaillaan lauloi muutamaa lemmenkujerrusta, silmäillen erästä naista, ja keskeytin hänet toisessa värssyssä. Herra, sanoin minä hänelle, suututtaako teitä yhä vielä, jos minä menen käymään eräässä talossa Payenne'n kadun varrella, ja annatteko minulle vielä selkään, jos päähäni pistää olla teitä tottelematta?
"Oletteko antava minulle anteeksi", sanoi tämä yhä kiekaillen peilin edessä, "että olen teidät kuljettanut tänne? Olisiko se teistä vastenmielistä?" "Mitä te sanotte?" "Minä olen jo sanonut teille, että olen niin pikapäinen luonteeltani. Minä teen ensin ja sitten ajattelen, usein en ajattele ollenkaan. Mutta mikä teidän nimenne on, herra upseerini? voiko saada tietää sen?"
D'Artagnan'in miekka luiskahti tuon vahingottoman aseen kyljestä murhaajan reiteen, ja hän kaatui samassa. D'Artagnan ojensi miekan kärjen hänen kurkkuansa vasten. Elkää tappako minua! huusi roisto; armoa, armoa, upseerini, niin ilmaisen teille kaikki. Ansaitseeko sitten salaisuutesi että lahjoitan sinulle henkesi? kysyi nuori mies vetäen käsivarttansa taaksepäin.