United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä aikaa istui Jergunov aivan mukavasti sohvassa ja katseli yhä Kolibria sanaakaan sanomatta. Hän tunsi oudon, eriskummaisen tunteen; hän tunsi itsensä vapaaksi, melkeinpä kovin kepeäksi. Hänellä ei enää ollut ruumista, hän ui äärettömässä avaruudessa.
Jergunov antoi viipymättä kertomuksensa asianomaisille, kertoi suullisesti ja kirjallisesti kaikki seikat siinä onnettomuudessa, mikä häntä oli kohdannut, ja antoi selvän osoitteen rouva Fritschen talosta. Poliisi kiiruhti sinne, vaan ei löytänyt mitään sieltä. Pesä oli tyhjä.
Jergunov ei voinut salata hämmästystään; kuitenkin katsoi hän velvollisuudekseen mainita nimensä ja säätynsä, johon rouva Fritsche ainoastaan vastasi karkealla katseella ja kysyi sisarensa tyttäreltä venäjäksi, tahtoiko hän juoda teetä. "Oi, kyllä, teetä!" sanoi Emilia. "Eikös totta, herra upseeri, juottehan te teetä? Voi, hyvä täti, olkaa niin hyvä ja tuokaa sisälle samovari.
Rakas ystäväni, älä ole suutuksissa, ja ellet tahdo että armas Emiliasi itkee monta kuumaa kyyneltä, niin tule estelemättä iltapäivällä kello 5. Luutnantti kummastui. Hän ei ollut pitänyt Emiliata siksi sivistyneenä. Hän antoi lapselle kopeekan ja käski sanoa tulevansa. Jergunov piti sanansa. Kello ei vielä ollut viittä lyönyt, kun hän jo kolkutti rouva Fritschen porttia.
Kolibri näkyi sangen hyvin käsittävän luutnantin vertauksen: hän nauroi raikasta, kristallin-kirkasta nauruaan. "Niin, minä pistän ... minä pistän". Jergunov katseli häntä sivultapäin. "Hän nauraa", ajatteli hän, "ja kuitenkin jää hänen kasvonsa surullisiksi. Katsopas tätä hiukan", lisäsi hän ääneen. "Mitä?" kysyi Kolibri lapsellisella katseella.
Vaan tuskin oli hän astunut kymmenen askelta, ennenkuin portti avattiin uudestaan ja nuori tyttö, joka sill'aikaa oli ennättänyt kuiskata vanhukselle pari sanaa korvaan, näyttäytyi kynnyksellä ja sanoi korkealla äänellä: "minnekäs menette, upseerini? ettekö tahdo astua sisään meille?" Jergunov arveli hetkisen; sitten kääntyi hän astumaan kartanoon päin.
Mikä kuitenkin enemmin huoletti häntä oli se seikka, että rouva Fritschen talossa, joka, jos kohta näöltään vähäinen, kuitenkin oli jokseenkin avara, löytyi useampia huoneita, jotka aina olivat hänelle suljetut. Tästä kaikesta huolimatta kävi Jergunov yhtä uutteraan Emilian luona.
Hänen käyntinsä Riigan naisten luona tulivat yhä tiheämmiksi. Alussa kävi Jergunov heidän luonansa ainoastaan salaa, koska hän tavallansa häpesi olla heidän tuttavansa; mutta kohta näytti hän julkisesti pitävänsä vastasaatujen tuttaviensa asuntoa kaikkia muita taloja parempana; luonnollisesti jäivät hänen oman nuorenmiehen asuntonsa neljä kolkkoa seinää saman ylenkatseen alaisiksi.
Muutamana iltana kertoi taas luutnantti Jergunov meille juttunsa eräästä elämänsä kohtauksesta. Hänellä oli tapana sillä huvittaa meitä säännöllisesti kerta kuukaudessa, ja me kuuntelimme häntä joka kerta uudella mieltymyksellä, vaikka me melkein tunsimme jutun kaikki erityis-seikat ulkoa.
Niin sanoen kävi hän totisena seisomaan luutnantin eteen ja asetti pyöreät käsivartensa ristiin rinnoilleen. "Nimeni on Jergunov, Kuisma Vassilievits Jergunov", vastasi luutnantti. "Jergu..., voi, sitä nimeä en voi lausua, se on kovin vaikea minulle; minä tahdon kutsua teitä Florestaniksi.